Rakas reenipäiväkirja,

Joulun tienoilla ja vielä nyt alkukeväästäkin tuntu siltä, ettei omasta pelistä tuu yhtään mitään. Tuli ihan turhia virheitä enemmän ku miesmuistiin ja avauspelikin tökki. Tuomaritkin oli aina vastaan. Sitä tunsi ittensä vanhaks. Kunnes yksi talviklassikko muutti kaiken! Eli jos mun ura vielä ens kaudella jatkuu, niin kunnia siitä kuuluu ilman muuta Tokelle (ex-JäHi), joka järjesti taas ihan käsittämättömän huikeen tapahtuman, ja Petri-valkulle, joka näki mussa potentiaalia kakoskentän laitaan. Ja ehkä ihan vähän Sami-valkullekin, joka ei ehdottomasti kieltäytynyt ottamasta mua siihen laiturikseen. Joku leukaili että mieluummin se mut otti ku Oliverin, mutta en usko että tuo pitää paikkansa.

Kun kävelin koppiin ennen peliä (muiden menojan takia vähän myöhässä), huomasin heti miten hyvä pössis siellä vallitsi. Kauden vika peli, hieno keli ja odotettavissa ihan mukavasti yleisöökin - jotkut sentään tajus että talviklassikossa näkee parempaa lötää ku jossain olymppialaisten pronssipelissä. Oma pössis nousi vielä entisestään ku kuulin ilouutisen hyökkäysroolista Samin ja Jukan rinnalla! Aloin heti miettiä miten saisin omaan peliin poimittua parhaat palat Patrick Kanen ja Petri Kontiolan pelityyleistä. Sitten totesin että meillä Niko on jo vähän niinku Kane ja Mikko vähän niinku Kontiola, joten piti keksiä jotain ihan muuta. Toisaalta Niko ei ollu pelaamassa, joten Kanen rooli oli kyllä vapaana.

Oli tyyli sit lopulta mikä tahansa, niin tarttee sanoo että oli kyllä mun pitkän JäHi-urani nautittavin matsi, iha ylivoimasesti. Samin ja Jukan kanssa saatiin rakenneltua reilu puolen tusinaa hyvää maalipaikkaa, eikä omissakaan kolissu kertaakaan tasakentin. Harmi vaan ettei menny mistään sisään. Itekin mun ois pitänyt tehdä kahdestakin varmasta paikasta, varsinkin siitä ku Tuomas tarjoili one-timerin niin hyviin askelmerkkeihin ettei kukaan koskaan aiemmin (varmaan siks ettei mun one-timereihin oikein luoteta). Vetokin oli mun vedoksi muuten ihan täydellinen, mut viis senttiä tolpan väärälle puolelle meni. Noh, ei se Teemukaan joka paikasta osu, eikä edes JäHin parhaat snaipperit kuten lauantainakin nähtiin, joten ei multakaan voitane odottaa edes 50% onnistumisprosenttia.

Maalintekoa lukuunottamatta itellä tuntu onnistuvan melkein kaikki mitä yritin. Isolla kentällä oli mukava touhuta. Yhden lonkkataklauksenkin sain osumaan, jokakautinen osuma jäi tällä kertaa kauden viimeiseen peliin. Juse sano jälkipeleissä, että "kovin kokeneen näköisesti tarjosit sitä takamusta siinä tilanteessa". Otin sen ensin kohteliaisuutena, mut sit jäin miettimään että mitäköhän se oikein tolla tarkotti? Jos Juse kirjottelee virallista otteluraporttia, niin ehkä se siinä sit selventää tarkoitusperiään.

Matsi oli tiukkaa ja tasasta vääntöä ja tasatulos 2-2 kuvaa varmaan ihan hyvin tapahtumia. Erityisen ilonen oon siitä, että pelattiin hyvällä huumorilla koko matsi ja noustiin vikassa erässä tasoihin Jarin hienolla yläpesälörpyllä. Meidän ekan maalin värkkäs Juse ja Tatu upean päätyväännön päätteeksi ekassa erässä. Ville oli totutun kova luukulla, sen takia omiin ei menny ku noi pari maalia. Matin "Vuoden ruukie" -palkinto tais mennä sössittyyn läpiajoon, muuten vakuuttavaa työtä jälleen kerran.

Vielä pari viikkoo sitten odottelin jo innolla kauden päättymistä, nyt taas oon surullinen että kausi loppu näin lyhyeen just ku tuli itelle ja joukkueelle pitkästä aikaa hyvä matsi alle! Voisivat siellä kiekkoliitossakin miettiä, että ehkä sitä maaliskuussaki vielä jaksaa pelata kiekkoa. Ens syksynä aattelin laittaa valmentajille uhkavaatimuksen, että mä haluun siirtyä hyökkääjäksi, tai sit lopetan kokonaan. Kapteeni-Timo kannusti mua tekemään tällaisen vaatimuksen - en sit tiä kumman lopputuloksen se noista haluaa. Sellanen jarrukentän rouhijan paikka sopis ku nenä päähän kyllä.

Viimeisen pelin ansiosta jäi kuiteski hyvä maku tästäkin kaudesta, vaikka välillä kauden aikana hankalaa olikin. Jatkosarjassa tuli enemmän voittoja ku tappioita, eikä se oo koskaan huono juttu se. Nyt olis edessä vielä kerran viikossa reenit tonne juhannukseen asti, saas nähdä millaset JäHi-pleijarit saadaan aikaiseksi tänä vuonna. Toivottavasti hyvät, niin pääsen hiomaan hyökkäyskuvioita ens kautta varten.

- Z. Parise (miinus 5 cm)

"Hieman rajallinen koko, mutta ainakaan vielä koon puute ei ole jääkiekkoilijana haitannut."

http://www.jatkoaika.com/Pelaaja/zach-parise/13948