Hokkarit-pelin selkäsaunan jälkeen JäHi sai vieraita Mäntästä, kun KiePo saapui lauantai-illan vieraaksi. Kyseessä oli jonkin sortin jumbofinaali, sillä ennen lauantain ottelua KiePo oli koko kaudella ottanut vain yhden voiton, eikä niitä JäHilläkään hirveän montaa ole kertynyt. Valmentaja Talasoja oli taikonut kokoon runsaslukuisen kokoonpanon, eli täydet neljä hyökkäyskenttää ja kolme pakkiparia. JäHin viime aikoina tehokkaasti toiminut ykköskenttä oli edelleen muodossa Mäenpää - Kinnunen - Vilmi, sen sijaan kakkoskentässä keskushyökkääjän tonttia hoitanut Janne Uusiluoma ei pelannut ja valmennusjohto oli määrännyt yleensä puolustajana pelaavan Olli Marttisen kakkosen keskelle, laidoilla edelleen jalkoja ja käsiä Valtteri Kokkosen ja Onni Aallon muodossa. Ville Kivimäki aloitti maalilla.

En tiedä olivatko joukkueen pelaajat tuijottaneet sarjataulukkoa liian paljon vai mistä kiikasti, mutta KiePon taitava kapteeni ja ykkössentteri sai täyteen puhtaan hattutempun ajassa 10:42. JäHin viime aikoina hurjalla teholla toiminut ylivoima oli onneksi tehnyt KiePon toisen maalin jälkeisellä ylivoimalla taikojaan, kun Aleksi Kinnunen tinttasi ranteella kiekon ylänurkkaan Esa Mäenpään ja Ville Talasojan esityöstä, jonka johdosta tilanne oli "ainoastaan" 1-3 KiePolle. Valitettavasti JäHin ilta synkkeni KiePon kolmannen maalin jälkeisessä vaihdossa lisää, kun joukkue joutui alivoimalle. KiePo ei ylivoimallaan kauan aikaillut, vaan iski ajassa 11:26 viivalta lähteneellä rannelaukauksella jo neljännen maalin. JäHi pääsi taas puolestaan seuraavassa vaihdossa ylivoimalle, mutta tällä kertaa valitettavasti ylivoima ei tuottanut maalia. JäHillä oli erässä omat hyvät paikkansa, mutta KiePon maalivahti hoiti hommansa turhan hyvin kotijoukkueen vinkkelistä katsottuna. Torjunnat ensimmäisessä erässä olivat 8-18.

Ensimmäisellä erätauolla valmentaja Talasoja soimasi löysää ottelun aloitusta ja piiskasi joukkueeseen taistelutahtoa. Toinen erä olikin tuloksellisesti parempi. Erän torjunnat 8-19 kertovat myös siitä että JäHi onnistui painamaan pelin vieraiden kenttäpäätyyn. JäHi pääsi erän alkuun pelaamaan kolme ylivoimapeliä ja vierailijat yhden, mutta jokaisella kerralla alivoimat olivat taitavampia. Erän edetessä tuntui hieman siltä että KiePon pelaajat alkoivat pikkuhiljaa väsyä, vastapuolen valmennus nimittäin peluutti tiettyjä pelaajia erittäin paljon ja he tuntuivat väsyvän JäHin painaessa päälle. Erän puolivälin jälkeen kotijoukkueen kova yritys palkittiin kun ykköskentän sentteri Aleksi Kinnunen iski illan toisen maalinsa Jere Vilmin ja Esa Mäenpään toimiessa syöttäjinä. KiePo jatkoi jäähyilyä ottamalla erän lopussa kaksi peräkkäistä jäähyä, ja jälkimmäisestä JäHin ykkös-yv rankaisi jälleen, tällä kertaa maalintekijänä toimi Esa Mäenpää Jere Vilmin ja Arto Mannisen syötöistä. JäHi oli siis noussut jo maalin päähän ja tilanne vaikutti jo paljon paremmalta. KiePo kuitenkin juotti JäHille vielä erän viimeisellä minuutilla katkeraa kalkkia kun JäHin hyökkäykseenlähtö katkesi siniviivalle ja KiePon pelaajat saivat 3-1 -ylivoimatilanteen ja iskivät lukemat 3-5:een vain kymmenen sekuntia ennen erän päättymistä. Tilanteessa maalivahti Kivimäki oli jätetty aika yksin eikä maalin estäminen ollut mahdollista. Erä oli muutenkin Villelle erittäin vaikea, kun tilanteita tuli harvoin mutta ne harvat tilanteet olivat yleensä aina vaarallisia.

Kaksi maalia ei kolmosdivisioonassa ole johto eikä mikään, joten huolimatta toisen erän lopun takaiskusta JäHillä oli kolmannessa erässä vielä kaikki mahdollisuudet kääntää peli itselleen, pelin painopiste oli kuitenkin pääosin ollut vierailijoiden päässä. JäHi tappoi onnistuneesti erän alun kaksi jäähyä ja lyhyen 5-3 -alivoiman, ja joukkueen kolmosketju iski pian jäähyjen päättymisen jälkeen 4-5 kavennuksen tavalla joka tuskin jätti ketään kylmäksi: Jesper Liinavuori toi kiekon maalivahdista katsottuna vasemmalta puolelta hyökkäysalueelle, ja syötti kiekon selän takaa hyvässä vauhdissa luistelleelle Samuel Oikaraiselle. Samuel lähetti välittömästi kovan ja tarkan poikittaissyötön Jani Heinoselle joka naulasi kiekon maaliin tulisella rannekudilla. Tilanteessa kiekko liikkui kuin kissan ajatus ja sommitelmassa oli mielestäni runollista kauneutta, Janin miehisen brutaali viimeistely kruunasi näytöksen. Kolmosketjun päästyä vauhtiin ei KiePo voinut sitä enää pysäyttää. Tasoitusmaali nähtiinkin ajassa 47:20, tällä kertaa Jesper Liinavuoren tekemänä. Ville Talasoja pelasi kiekon Jani Heinoselle, joka toi kiekon hyökkäysalueelle, imi vastustajan puolustajat itseensä ja antoi kiekon Jesper Liinavuorelle. Jesperin tarkka ja matala alanurkkalaukaus yllätti KiePon maalivahdin ja peli oli tasan. Tämän jälkeen molemmat joukkueet pääsivät vielä ylivoimalle, Jähi jopa kahdesti joista jälkimmäinen alkoi ajassa 57:50. Ylivoimilla ei kuitenkaan maalia nähty, mutta sen sijaan KiePon jäähyä kärsinyt pelaaja karkasi vielä jäähyaitiosta päästyään viimeisillä sekunneilla läpiajoon, mutta kaikeksi onneksi Ville Kivimäki nollasi yrityksen. Edessä oli siis 3vs3 -miehityksellä pelattava jatkoaika. JäHin ensimmäinen kolmikko sai aloitusvoiton ja vei kiekon hyökkäysalueelle, mutta KiePo onnistui riistossa ja karkasi ylivoimahyökkäykseen, josta joukkue iski valitettavasti ratkaisevan 5-6 -voittomaalin.

JäHin otteissa lauantaina oli paljon hyvää, mutta valitettavasti heikolla oman pään pelaamisella annettiin vastustajalle liikaa siimaa. Torjunnat 20-53 kertovat kyllä siitä että JäHi sai pelin painopistettä painettua vastustajan päähän, mutta se on sinänsä laiha lohtu kun kyseessä on maalintekopeli. Onneksi JäHillä on tulevana lauantaina mahdollisuus ottaa revanssi, kun joukkue matkustaa Mänttään KiePon vieraaksi.