Rakas reenipäiväkirja,

Taas voitto! Jeah! Mun usko ihmisluonnon pohjimmaiseen hyvyyteen palailee pikkuhiljaa. Sen verta hienoa ja nöyrää joukkupeliä esitettiin Tikkakoskella sunnuntaina, että vanha sydän ihan pakahtuu. Sopivasti agree ja vääntöä löytyi, mutta ei menny yli missään vaiheessa (lopussa ehkä melkein, muttei ihan). Omalta kohdalta reissun antoisin kohta oli se, ku katselin kuinka antaumuksella Juse, joukkueen yksi suurista ratkaisijoista, imi mun isoa punaista tikkaria Jyväskylän ruokatauon jälkeen bussissa. Sit Oriveden jälkeen meni kumi rikki, niin sen oli pakko lopettaa. Mut siitä enemmän tuonnempana.

Mukaan reissuun oli saatu kokonaista 11+2 peluria, eli ihan täydellä sitoumuksella ei koko joukkue ollu hommassa mukana. Mut ymmärtäähän sen, joskus sattuu niinki että useammalla äijällä kerrallaan on muita menoja. Onneksi miesvajaus ei kauheammin haitannu, kiitos lähinnä valkku-Samin nerokkaan strategian ja peluutusjärjestelmän - kaikki munat yhteen koriin, loput jarrukenttään ja osa paikkailee ja tuuraa tarvittaessa väsymyksen iskiessä. Tässä siitä osviittaa ketjujakojen muodossa (sulkeissa tuuraaja):

 

---

 

 

Niin uskomattomalta kuin se kuulostakaakin, tollanen sillisalaatti toimi paremmin ku hyvin tällä pelurimäärällä. Muutamat jäähytkään ei haitanneet olleskaan, ku aina löyty oikeanlainen ukko oikealle paikalle. Meillä nörttipiireissä tällaista menetelmää kutsuttaisiin "ketteräksi ohjelmistokehitykseksi", eli siis että tiimi saa ite organisoitua ja päättää kuka tekee mitä missäkin vaiheessa. Sami-valkku vaan myhäili tyytyväisenä pelin alusta loppuun ja katto vierestä ku tiimi toimi ku rasvattu salama. JäHi goes agile!

Vastustajan vauhti ei ollu iha sitä luokkaa mitä menneinä vuosina, joten melko suvereenisti saatiin hallittua peliä näinki vähällä miehityksellä. Kärki-snaipperina toimi jälleen kerran Timo, joka vapautuneesti iski peräti viis häkkiä ku ei tarvinnu enää jännittää jatkuuko pisteputki vai ei. Edellisen pelin epätodennäköinen ratkaisija Juse oli taas liekeissä ja osoitti ettei pari maalia Jyväskylässä ollu mikään vahinko - taas tuli pari! Muina onnistujina häärivät Markus kauden avausmaalillaan, Sami-valkku tietty, sekä Jari joka pisti sellaisen ranarin maaliin että harvoin näkee! Melkein olis huippupelin taas kerran pelannu Villekin ehtiny luistella meidän maalilta toiseen päähän ottamaan sen kiinni... Vähän turhaan höllättiin lopussa ja kaveri pääsi iskemään muutaman näyttävän yläkulmahäkin, se 2-10 ois tuloksena näyttäny paremmalta.

Oma peli ei ollu ihan parhaasta päästä, luistelu oli melko hapokasta ja kiekotkin pomppi lavasta vähän turhan helposti. Mut ehkä sit parien reenien jälkeen taas kulkee. Sen takia tollanen sekatyömiehen rooli sopiki paremmin ku hyvin, saipahan peliä kantavat voimat aina levätä välillä.

Jäin paluumatkalla Jämsän Shellillä pois kyydistä, mieli levollisena ja verkkokalvoilleni piirtyneenä kuva punaista tikkaria lipittävästä Jusesta. Mutta eipä menny aikaakaan ku ohitettiin pysäkille pysähtyny JäHin bussi vähän Orituvan jälkeen. Pieni soittokierros selvensi, että bussista oli puhjennu eturengas. Onnea oli matkassa, ettei se ihan räjähtämällä räjähtäny, ois voinu tulla pahaa jälkeä. Tai että tyhjeni vasta niin lähellä Tamperetta eikä vaikkapa Tikkakosken päässä, äijät saivat soiteltua korvaavia kyytejä. Tai että peli oli siirretty päiväpeliksi, melko ikävää olis ollu olla samassa tilanteessa klo 01:00 maanantaiaamuna.

Tästä alkaaki kolmen matsin kotiotteluputki, ihan mukava ettei tartte vähään aikaan reissata mihinkään kauemmas. Jatkosarja on alkanu paremmin ku hyvin, harvinaisen hyvät lähtökohdat on nuijia HiHo jäänrakoon paikallispelissä lauantaina!

- Varamies