JäHin kauden avaus AHKta vastaan siirtyi puolellatoista viikolla tuomaripulan vuoksi, ja aiheutti samalla kohtuullisen tiukan aikataulun ensimmäiselle viikolle: keskiviikkona vieraspelissä vastassa AHK, lauantain kotiottelussa KOOVEE II, ja sunnuntaina vieraissa Nokian Sables. Joukkue uudistui kesällä kohtuullisen paljon, kun moni kokenut pelaaja joko lopetti pelaamisen, vaihtoi seuraa, tai Anttilan Jounin tapauksessa päätti viettää syyskauden lämpimämmissa olosuhteissa ja paremmassa seurassa. JäHin rekrytointiosaston verkkoon kuitenkin tarttui useampikin isohko vonkale, joten joukkue oli kyllä valmis kauteen kun kiekko keskiviikkona putosi jäähän Tesoman kakkoshallissa.

Keskiviikkona kauden avauspelissä vastassa oli tosiaan erittäin tuttu AHK. Jonkinlaista lisäjännitettä otteluun toi JäHin monivuotisen maalikuninkaan, Juho Pohjoismäen, siirtyminen vahvistamaan AHKn jo ennestäänkin kovaa hyökkäysosastoa. Juhon lisäksi AHKn maalia vartioi ottelussa niin ikään viime kaudella vielä JäHiä edustanut Tuomas Kantola. AHK:n hyökkäyskalusto iskikin ensimmäisen maalin jo ottelun neljännellä minuutilla, kun JäHin epäonnistuneen purun jälkeen kiekko pelattiin maalin eteen unohdetulle vastustajalle, joka iski kiekon reboundista sisään. JäHi ei tästä kuitenkaan lannistunut, vaan tasoitus nähtiin jo heti seuraavassa vaihdossa, kun viime kaudella 12 maalia iskenyt Kimmo Myllynen survoi kiekon sisään maalin edustalta, siirtyen samalla JäHin sisäisen maalipörssin kärkeen, kun kautta oli takana kolme minuuttia ja 42 sekuntia. Syötön osumaan tarjosi HiHosta täksi kaudeksi JäHiin siirtynyt Mikael Ahonen. Maalikarkelot jatkuivat ensin AHKn siirtyessä johtoon, ja jälleen melkein heti perään Onni Aallon viimeisteltyä tasoituksen takatolpalta Henry Vähä-Ruoholan nappisyötöstä. Erän lopulla JäHi meni ottelussa ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa johtoon, kun puolustuspään aloituksen jälkeen Petri Niemi ja Onni Aalto pelasivat Riku Backändan puolittaiseen läpisyöksyyn, jonka Riku päätti tarkalla laukauksella takatolpan kautta maalin perukoille. Tämän osuman myötä erätauolle siirryttiin JäHin 3-2 -johtolukemissa.

Jos historia on jotain opettanut, niin ainakin sen, etteivät erät ole toistensa kanssa veljeksiä. JäHillä oli ensimmäisessä erässä tuttuja ongelmia puolustuspelaamisen kanssa, ja AHKlla oli paljon hyviä maalintekopaikkoja. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ottelu tuntui olevan ihan hyvin näpeissä, mistä osaltaan kertoivat myös erälukemat. Toisen erän alkupuolella JäHin paketti kuitenkin levisi taas kerran todella pahasti, ja AHKn taitava hyökkäyskalusto rokotti armotta. AHK iski erän alkuun tasoituksen alivoimalla, ja erän puoliväliin mennessä lukemat olivat kotijoukkueelle jo 6-3. JäHin maalivahti Ville Kivimäki teki sen minkä pystyi, mutta ihmeisiin ei Villekään kovin usein kykene. Jokaisessa maalissa AHKn pelaaja, tai useampi, oli täysin yksin Villeä vastassa, kenttäpelaajien huidellessa jossain muualla. Erän loppupuolella JäHi pääsi kahdella ylivoimamaalilla vielä maalin päähän. Ensin Riku Backända ja puolustajatulokas Valtteri Leppikorpi pelasivat Onni Aallon vauhtiin oikealle laidalle. Onni ohitti huikealla "vippiharhautuksella" ensin vastustajan puolustajan, ja harhautti tämän jälkeen vielä maalivahdinkin tuoden JäHin kahden maalin päähän. Tästä muutaman minuutin päästä Jari Viskari ja Kimmo Myllynen pelasivat hiernosti ylivoimalla kiekon viivalta takamiehen paikalle nousseelle Oliver Schärerille, jonka rannelaukaus painui vastustamattomasti ylänurkkaan. AHK iski kuitenkin vielä harmittavasti 7-5 -maalin yhdeksän sekuntia ennen erän loppua JäHin oman pään harhasyötön jälkeen.

Viimeisessä erässä AHK iski neljä maalia lisää. JäHin erän ainoasta osumasta vastasi illan kolmannen maalinsa tehnyt Onni Aalto ahnaan karvauspelaamisen tuloksena. AHKlle näin selvä 11-6 -voitto. Muutamia hyviä hetkiä lukuunottamatta JäHin kauden avaus oli sekavahko esitys, jossa maalivahti jätettiin oman onnensa nojaan. En usko olevani kovin paljon väärässä jos totean, että keskiviikon kaltaisella hawaii-kiekolla JäHi ei tule ikinä voittamaan AHKta.

Kolmen maalin mies, Onni Aalto

 

Lauantain kauden avauskotipelissä Hakametsän kolmoshallissa vastus ei ainakaan helpottunut, kun vastaan asettui KOOVEE II. Vastustajan riveistä löytyy tietojeni mukaan runsaasti pelikokemusta kolmosdivisioonaa korkeammilta sarjatasoilta, mikä oli kyllä kentän tasollakin helppo uskoa. Vierasjoukkueelle oli useita erittäin sulavaliikkeisiä ja käsistään taitavia pelaajia, jonka lisäksi joukkue vaikutti pelaavan hyvin yhteen. Tästä huolimatta lauantain peli eteni pitkälle ensimmäisen erän lopulle asti, ennen kuin vastustaja iski avausosuman hetki ylivoimapelinsä päättymisen jälkeen. JäHi iski kuitenkin keskiviikon tapaan tasoituksen heti seuraavassa vaihdossa, kun järkälemäinen hyökkääjätulokas, Harri Paju, survoi kiekon maaliin Sami Niemenmaan syötöstä. JäHi ei kuitenkaan ehtinyt iloita tasoituksesta kovin kauaa, vierasjoukkue nimittäin iski erän loppuun neljä maalia reiluun neljään minuuttiin. Erätauolle mentiin siis KOOVEE II:n johtolukemissa 1-5.

Toinen erä oli pelillisesti hyvin pitkälti ensimmäisen erän kaltainen: KOOVEE II hallitsi kenttätapahtumia suvereenisti, ja JäHi joutui tyytymään satunnaisiin vastaiskuihin. Numerollisesti erä oli kuitenkin ottelun tasaisin, maaleja syntyi nimittäin vain yksi, jonka vierasjoukkue iski erän kolmanneksi viimeisellä minuutilla. JäHin maalivahti Ville Kivimäki ei joutunut erässä kovin paljon seisoskelemaan tyhjän panttina, torjuntoja kertyi nimittäin peräti 26.

Kolmas erä olikin sitten taas runsasmaalisempi, kun KOOVEE II latoi kolme maalia ylivoimalla, yhden alivoimalla, ja yhden tasakentällisin. Näin ollen loppunumerot kirjattiin vierasjoukkueen hyväksi murskaavasti 1-11. JäHin valmentaja Sami Niemenmaa ei kuitenkaan vaikuttanut pelin jälkeen maansa myyneeltä, vaan löysi ottelusta myös positiivisia puolia. Myös omasta mielestäni joukkue taisteli parhaansa mukaan ja teki sen minkä pystyi, mutta lauantaina olisi pitänyt tehdä jonkinlaisia perustuvanlaatuisia muutoksia fysiikan lakeihin, jotta JäHi olisi voinut aidosti taistella voitosta, sen verran parempi vierasjoukkue kentällä oli.

 

Viikon kolmas peli pelattiin sunnuntai-iltana Nokialla, kun vastaan asettui viime kaudella JäHille ylitsepääsemätön este, Sables. JäHin maalisuulla debytoi Hiki-Hockeyssa mainetta niittänyt Tuomo Liukku. Tuomo saikin JäHi-uralleen hienon startin, kun mies torjui avauserässä kaikki Sablesin 15 maalia kohti suuntautunutta laukausta. Joukkoon mahtui monta paraatipelastusta, kun mies nollasi muun muassa usean läpiajoon karanneen vastustajan. AHK-pelin tapaan JäHi johti ottelua avauserän jälkeen, kun ainoasta maalista vastasi Heikki Vaajasaari. Tilanteessa Petri Niemi pelasi kiekon viivaan Jari Viskarille, jonka laukauksen Heikki ohjasi taitavasti sisään. Ensimmäisessä erässä JäHi oli mielestäni hyvin mukana, joskin totuuden nimissä on sanottava kotijoukkueen hallinneen pääosin peliä.

Toisessa erässä mielestäni ottelun hallinta oli jopa paikka paikoin JäHillä, mutta maalit iski kotijoukkue. Tasoitus syntyi hieman ennen erän puoliväliä. Ennen maalin syntyä JäHillä oli useita erinomaisia paikkoja siirtyä kahden maalin johtoon, mm. Henry Vähä-Ruohola suti kiekosta ohi takatolpalta, ja Kimmo Myllynen pääsi virittämään kuuluisaa rannekutiaan paraatipaikalta. Kiekkoa ei kuitenkaan maalin asti saatu, ja vastahyökkäyksen päätteeksi Sables tasoitti. Johtomaali 2-1:een syntyi erän lopussa pitkän pyörityksen jälkeen.

Kolmannessa erässä Sables näytti jo karkaavaan helppoon voittoon, kun joukkue isku reiluun 10 minuuttiin kolme maalia. Tämän jälkeen JäHikin pääsi tulostaululle, kun ensin Petri Niemi väläytti fyysistä osaamistaan riistämällä kiekon Sablesin puolustajalta ja vapauttamalla Heikki Vaajasaaren maalintekoon. Minuutti tästä ja Henry Vähä-Ruoholan maalille lähettämä kiekko pomppi jostain sisään, syötön maaliin antoi Kimmo Myllynen.  Sables katkaisi kuitenkin JäHin kirin iskemällä kuudennen osuman. Kotijoukkue kaunisteli vielä viimeisellä minuutilla loppunumerot 7-3:een.

Kahden maalin mies, Heikki Vaajasaari

 

Avausviikolla siis kolme peliä ja kolme tappiota. Paikoin peli oli sekavaa, mutta mielestäni joukkoon mahtui myös paljon lupauksia herättäviä otteita. Lähes kaksi vuosikymmentä Petri Niemen otteita läheltä seuranneena en mielestäni valehtele ainakaan kovin paljon, jos totean, että Petri on juuri tällä hetkellä kentällä parempi kuin koskaan.

Joukkue tuskin jää näitä tappioita hirveän pitkäksi aikaa murehtimaan, sillä tämän viikon lauantaina on taas uusi mahdollisuus ottaa pisteitä, kun luvassa on vieraspeli Parkanossa PK-83:sta vastaan.