JäHi lähti lauantaina Vammalaan jahtaamaan kauden avauspisteitä paikallista VaPS Hockeyta vastaan. Kauden ensimmäisessä pelissä Uplakers Akatemia oli selvästi parempi, mutta edellisen viikonlopun mittelössä Urjalaa vastaan JäHi oli jo lähempänä pisteitä, kun joukkue johti peliä vielä kolmannen erän alussa. Vammalaan oli saatu matkaan täydet kolme kenttää kenttäpelaajia, sekä molemmat maalivahdit. Jukka Hylli pelasi Urjalaa vastaan, joten lauantaina oli Ville Kivimäen vuoro hikoilla JäHin maalinsuulla.

Kaksi kesän kovaa hankintaa, Niko Kinnari ja Eetu Grönfors, tekivät debyyttinsä JäHi-paidassa, ja valmentajavelho Sami Niemenmaa oli istuttanut miehet itsensä ympärille ykköskentän laidoille. Ykköskenttäpaikka ja Vammalan hornankattila fanaattisine faneineen ei varmasti ole helpoin paikka aloittaa JäHi-uraa, mutta pukukopissa en huomannut miehistä minkäänlaista hermostuneisuutta. Päinvastoin, molempien kasvot olivat kuin kivestä. Muutenkin etukäteen kokoonpanoa katsellessani en löytänyt mielessäni sellaista tapahtumien ketjua jossa JäHi lähtisi Vammalasta ilman pisteitä. Toisaalta minulla on sama fiilis jokaisen JäHi-ottelun alla, joten hieman terävämpänä kaverina voisin alkaa epäillä näiden tuntemuksieni todenperäisyyttä, en nimittäin muista milloin olisin viimeksi voittanut jääkiekkopelin JäHin paidassa.

Kiekko putosi Vammalassa jäähän klo 16, ja muutaman sekunnin päästä siitä kotijoukkue oli jo karannut kaksi-yksi -hyökkäykseen. JäHin puolustajakolossi Matti Kinnari kuitenkin hoiti tilanteen rutiinilla ja hankki heti perään JäHille vielä ylivoiman jouduttuaan kotijoukkueen pelaajan kolhimaksi. Alkukaudella JäHin yv on toiminut poikkeuksellisen hyvin, eli ylivoimamaaleja on tehty enemmän kuin mitä on päästetty alivoimamaaleja. Ensimmäisellä ylivoimalla ykköskenttä sai jo pientä paikantynkää aikaiseksi, mutta maalia ei syntynyt. VaPS otti jäähyn päättymisen jälkeen pelin täysin hallintaansa, ja pääsikin tulostaululle ajassa 6:06. Maalia edeltäneessä tilanteessa JäHin kolmoskenttä paini aikansa kulmassa, kunnes hävisi kulmaväännön ja VaPS pelasi kiekon nopeasti maalin eteen josta kotijoukkueen hyökkääjä napautti sen Kivimäen patjan ja yläriman kautta maaliin. JäHi joutui tämän jälkeen kahdesti alivoimalle, joiden aikana kotijoukkue pyöritti peliä hyvin JäHin alueella, mutta alivoimanelikko ja Ville Kivimäki pitivät ylivoiman poissa tulostaululta. JäHin tilanteet erässä olivat kortilla, ehdottomasti paras niistä siunaantui Niko Kinnarille. Sami Niemenmaa ja Eetu Grönfors katkoivat VaPSin hyökkäyksen ja pelasivat nopeilla siirroilla Nikon läpiajoon. Seurasin tilannetta tarkasti, ja seuraavassa on analyysini: Nikon luisteluasento ja nopeasti vispaavat kädet kielivät itseluottamuksesta, kun taas VaPSin maalivahti vaikutti hiukan hermostuneelta ja pelokkaalta. Toisaalta vanhat silmäni eivät näe enää kunnolla omaa mailanlapaani pidemmälle, joten tämä kaikki saattoi hyvinkin olla ainoastaan mielikuvitukseni tuotetta. Itse läpiajossa Niko haki ylänurkkaa, mutta JäHiläisten harmiksi kiekko viuhui hieman maalin yli. JäHin päässä Ville Kivimäki nollasi ainakin yhden läpiajon, jollei peräti useamman. VaPS meni erätauolle 2-0 -johdossa varsin komean yksilösuorituksen jälkeen: tilanteessa kotijoukkueen pelaaja teki 2-2 -hyökkäyksessä vetoharhautuksen, pysähtyi, ja napautti unelmakudin yläriman kautta maaliin. Erässä hyvin pelannut Kivimäki ei mahtanut mitään, mutta vaikea nähdä että kovin moni muukaan olisi laukausta napannut kiinni, ihmisen pojan käsi kuitenkin joutuu noudattamaan fysiikan lakeja siinä missä moni muukin.

Toisessa erässä VaPS jatkoi vyörytystään, ja JäHi yritti lähinnä rimpuille mukana. Kotijoukkue otti kuitenkin peräkkäiset jäähyt ajassa 26.15 ja 27.27, tarjoten näin JäHille 5-3 -ylivoimaa 48 sekunnin ajan. Sami Niemenmaa komensi odotetusti Sami Niemenmaan johtaman ykköskentän jäälle, ja kyllähän siitä tilanteita syntyi. Paras tilanne tosin tuli väärään päähän, kun VaPSin pelaaja pääsi kiekonriiston jälkeen puhtaaseen läpiajoon. Ville Kivimäki oli kuitenkin illan teemaan sopivasti ohittamaton myös siinä tilanteessa. Ylivoimalla maalia ei syntynyt, mutta kaivattu kavennus tuli muutama sekunti jälkimmäisen jäähyn päättymisen jälkeen. Eetu Grönfors ja Sami Niemenmaa toimittivat kiekon viivaan Matti Kinnarille, joka pamautti hurjan lämärin vahvan maskin takaa ylänurkkaan. Maali oli Matin 100. tehopiste JäHissä, ja se tuli sopivasti vielä Matin tavaramerkkikudilla. Erän loppupuolella oli kotijoukkueen vuoro päästä kahden miehen ylivoimalle, kun JäHille vihellettiin jäähyt minuutin ja 22 sekunnin välein. JäHin onneksi kotijoukkueen ylivoima oli yhtä tehotonta kuin vierasjoukkueellakin. JäHi oli pakotettu erän aikana nostamaan puolustajana aloittaneen Artturi Koskelan kakkosketjun oikeaksi laidaksi, kun Onni Aalto loukkasi itseään kontaktitilanteessa joutuen jättämään pelin kesken.

Toinen erä päättyi siis JäHille 1-0, vaikka pelin painopiste siinäkin erässä oli omien havaintojeni mukaan pääosin JäHin päädyssä. Torjuntamäärät kahden erän jälkeen tukivat nekin tätä hypoteesiä, kun Ville Kivimäki oli ehtinyt kiekon tielle 40 kertaa, virkaveljen selvitessä 21 torjunnalla. Ville oli ottanut erässä taas ainakin kaksi läpiajoa kiinni, ja lisäksi napannut monta muutakin pahaa kutia. Vaikka JäHi ei peliä toisessa hallinnutkaan, antoi voittoerä kuitenkin uskoa siihen, että peli oli vielä käännettävissä.

JäHi pääsi ylivoimalle heti kolmannen erän alkuun, mutta vapauttavaa tasoitusosumaa ei syntynyt. VaPS ei lähtenyt peruuttelemalla varmistelemaan maalin johtoaan, vaan hallitsi peliä aiempien erien tavoin melko selvästi. Erän puolivälin tienoilla joukkueet jäähyilivät vuorotellen. Ensin JäHi oli ylivoimalla, sitten oli muutaman sekunnin VaPSin vuoro, kunnes tasoittava jäähy teki tilanteesta 4vs4:n. Valmentaja Niemenmaa heitti jäälle parhaat voimat ohjeenaan hallita kiekkoa ja pelata varman päälle, mutta valitettavasti VaPSin puolustaja päätti toisen. Tilanteessa puolustajan nousua viivalta oli estämässä kaksi miestä, mutta niin vain kaveri veivasi kiekon maaliin tuomarin käden ollessa pystyssä siirretyn rangaistuksen merkiksi. En tiedä oliko puolustajalla tilanteessa enemmän tuuria vai taitoa, mutta joka tapauksessa kotijoukkue oli taas kahden maalin johdossa. Kun JäHi joutui vielä ajassa 55:33 alivoimalle kyseenalaisesta tilanteesta, oli se jonkinlaista lopun alkua. VaPS ei ylivoimalla onnistunut, mutta kello kävi vääjäämättömästi kohti loppuaan. Tarkasti puolustanut kotijoukkue nukahti vielä viimeisellä minuutilla, kun Ville Välimäki pelasi Riku Backändan ylivoimahyökkäykseen Artturi Koskelan kanssa. Riku antoi tilanteessa tarkan poikittaislättysyötön puolustajan lavan ylitse, ja Artturi Koskela napautti kiekon suoraan syötöstä verkon perukoille. Pelikello näytti maalin syntyessä aikaa 59:12, joten JäHille jäi vielä 48 sekuntia aikaa yrittää tasoitusta. Yritys oli kuitenkin ponneton, peli pyöri JäHin päässä eikä joukkue saanut missään vaiheessa edes vedettyä Ville Kivimäkeä pois maalin suulta. Näin pisteet jäivät Vammalaan lukemin 3-2.

Tappiopelin pettymystä hieman loivensi isäntien tarjoamat grillimakkarat, kiitokset niistä. Ja jos joku jaksoi lukea raportin näin pitkälle, niin ei tarvitse luottaa allekirjoittaneen näkemykseen pelistä, se nimittäin televisioitiin paikallisen televisioyhtiön toimesta, joten jokainen voi halutessaan ihailla autenttista alasarjakiekkoa utubesta:

 

 

Tappiopelistä voi kotiintulijaisiksi kaivaa sen verran positiivista, että ainakin Ville Kivimäki vaikuttaa olevan iskussa. 61 torjuntaa ja vain kolme päästettyä maalia on ainakin minun mielestäni kovan luokan lausunto Villen vireestä ja kyvyistä. Nyt pitäisi ainoastaan kenttäpelaajien nousta samalla tasolle, niin ehkä niitä pisteitäkin alkaisi jostain putoilemaan. Ensi lauantaina kotipelissä ne ovat kuitenkin melko varmasti kiven alla, kun vastaan luistelee aina paha AHK.