JäHin kaudelle hieno päätös Talviklassikossa

Talviklassikosta on vierähtänyt aikaa jo reilu kuukausi, joten raporttini tulee hieman myöhässä. Alunperin oli tarkoitus kirjoittaa kunhan tilastot ilmestyvät JäHin kotisivuille. Arto Manninen ne tänään sinne sykki, joten tässä mennään. Muistikuvat ottelusta eivät enää ole niin kovin terävänä vanhan miehen muistilokeroissa, antakaa anteeksi jos tarina sisältää asiavirheitä.

Antti Tuomiston ideoima talviklassikko pelattiin siis 22.2.2014 Koulukadun ulkojäällä kolmannen kerran ihmiskunnan historiassa. Jokaisella kerralla JäHi on ollut ottelun toinen osapuoli. Kaksi ensimmäistä peliä pelattiin HiHoa vastaan, ja Antin siirryttyä AHK:n riveihin hän ystävällisesti halusi kutsua JäHin vastukseksi. Aiemmissa kahdessa klassikossa JäHillä oli alla tasapeli ja voitto, joten totta kai tätäkin peliä lähdettiin voittamaan.

Peli-ilma oli mukava, lämpötila nollan pinnassa ja pilvipouta. Yleisöä saapui mukavasti paikalle ottaen huomioon että samaan aikaan pelattiin Suomen olympiapronssipeli jenkkejä vastaan. Omalla kohdallani valinta Leijonien ja JäHin välillä on tosin aina ollut yhtä helppo kuin marketissa valitessani ostanko dallas-pullan vai berliininmunkin, valitsen aina sen seksikkäämmään ja kaikin tavoin laadukkaamaan vaihtoehdon.

Ennen ottelua koettiin mukava hetki, kun JäHin valmentajavelho ja elävä legenda Petri Väisänen palkittiin sekä koti- että vierasjoukkueen toimesta. Petrin tilastot olivat komeat, pelejä JäHissä ja Hihossa taisi olla kolmisen sataa ja tehopisteitä enemmän. Sitä kuunnellessa tosin mieleeni muistui että otteluita Petrillä oikeasti on tosin ainakin yksi enemmän, ja samoin maaleja. Unohdin nimittäin laittaa Petrin pöytäkirjaan Hihon kotipelissä syksyllä 1999. Petri teki ottelussa maalin, mutta koska nimi puuttui pöytäkirjasta oli maali pakko merkitä jollekulle muulle. Siihen aikaan nimen puuttuminen pöytäkirjasta olisi merkinnyt maalin hylkäämistä. Maali merkittiin toiselle legendalle, Tatu Mattilalle, ja Petrin peli loppui siihen. En pystynyt pukukopissa katsomaan kaveria edes silmiin, sen verran oma munaus harmitti.

No, nyt itse talviklassikkoon 2014. AHK oli voittanut kauden aiemman kohtaamisen, mutta peli oli ollut tasaväkinen. Tasainen vääntö tästäkin tuli. JäHi meni ensimmäisessä erässä johtoon kun Tatu Sirkkola pääsi pyöräyttämään kiekon puolivanhanaikaisella sisään AHK:n maalivahdin oltua epätietoinen kiekon sijainnista. JäHi johtikin peliä yli puolenvälin, jonka jälkeen AHK teki sovitun maalivahdin vaihdon, eli peliaikaa annettiin myös toiselle maalivahdille. Juuri kentälle vaihdettu maalivahti oli saada painajaisalun, kun ensimmäinen tilanne oli Petri Väisäsen läpiajo. Petri vanhana kettuna osaa myös läpiajot, mutta tällä kertaa tuore veskari poimi kuitenkin hyvän yrityksen. Katsomossa peliä seurannut JäHin maaliennätyksen haltija (10+2 yhdessä pelissä) Marko Kurttila totesi pelin jälkeen jatkoilla: "Siinä kyllä Vähy jäätyi." Markon analyysi on raadollinen enkä täysin allekirjoita väitettä. Jos edes Pavel Datsjuk ei tee maalia jokaisesta läpiajosta, niin ei sitä voida vaatia muiltakaan.

Ehkä tästä maalivahdin hienosta suorituksesta sisuuntuneena AHK iski toisen erän lopussa kaksi näyttävää maalia siirtyen näin 2-1 -johtoon. JäHilläkin oli kyllä vielä tämän jälkeen erässä hyvät hetkensä. Yksi parhaista osui JäHin monivuotiselle luottopakille, Petri Niemelle. Kuviossa oli mukana monen mielestä (ainakin minun) kaksi JäHin terävintä kaveria, kun Tuomas Pärssinen tarjoili Petrille viivalta hämypassin b-pisteen kaarelle, josta Petri viritti kuuluisan lyöntilaukauksensa aivan Teukka#8-tyyliin. Vedossa ei ollut vikaa mutta tällä kertaa jo aiemmin kehumani AHK:n maalivahti koppasi kudin. Harvoin tällä tasolla näkee kolme hyvää tai edes puolittain onnistunutta suoritusta peräkkäin: ovela syöttö, tulinen one-timer ja torjunta. Istuin vaihtopenkillä viileänä kuin kurkku, mutta mielessäni nostin kavereille peukaloa.

Kolmannessa erän alussa JäHin rookie-pakki Matti Kinnari karkasi läpiajoon suoraan jäähyaitiosta, mutta ei onnistunut maalinteossa. Kiekko näytti hieman karkaavan, ehkäpä pehmeä ulkojää teki Matille tepposet. JäHi tuli kuitenkin tämän jälkeen tasoihin tilanteessa, jossa myös otteluraportin kirjoittaja oli mukana. Olin tekemässä maskia Arto Mannisen viritellessä lämäri viivalta. Veto lähti ja hyppäsin. Veto oli joko korkea tai sitten minulla oli surkea ajoitus tai huono ponnistusvoima, mutta kuti napsahti suoraan kulkusille. Joku vääräleuka voisi sanoa, että onneksi laukoja oli Arto, mutta kyllä Artonkin kuti teki ns. gutaa. Kiekko jäi kuitenkin pelattavaksi, ja kipeästä iskusta huolimatta sain pelattua kiekon takamiehen paikalle, jossa sattui olemaan Jari Viskari. Jari veti lämärin vastakiekkoon, ja veto upposi ilmeisesti AHK:n Tommi Vastamäen hanskan kautta ylänurkkaan. Huomionarvoista tilanteessa oli se, että sekä syöttäjä että maalintekijä pelasivat puumailalla. Emotionaalisempi otteluraportin kirjoittaja voisi nähdä tilanteessa romantiikkaa: pelattiin Suomen jääkiekon kehdossa, Koulukadun ulkojääkentällä, jossa puumaila löysi toisen tuottaen kauniin lopputuloksen. Itse en tähän sorru, sanon vain että hyvä oli Jarin kuti, niin kuin usein aiemminkin.

Ottelun lopussa ei nähty enää maaleja, mutta yksi hieno suoritus kuitenkin. Petri Niemi nimittäin tarjoili AHK:n hyökkääjälle ilmalennon vanhalla kunnon lonkkataklauksella. Petrillä on aina ollut kaukalossa erinomainen kyky tarjota takalistonsa juuri oikealla hetkellä, muistan jo HiHo-aikoina pistäneeni tämän merkille. Puhdasoppinen lonkkataklaus on suorituksena esteettinen, ei nyt ehkä ihan taitoluistelun tupla-salkovin veroinen, mutta hyvin lähellä sitä.

Peli päättyi siis tasan 2-2, joten JäHi ei vieläkään suostunut taipumaan klassikoissa. Antti Tuomistolle suuret kiitokset jälleen kerran hienon tapahtuman järjestämisestä, Juse ja JäHi kiittää! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan.

JäHi kiittää pelaajia, vastustajia, bussikuskeja, kebabin myyjiä, ja faneja onnistuneesta kaudesta. Nyt on kovan kesätreenin vuoro ja voitte olla varmoja että kaudella 2014-2015 mennään taas äärimmäisen kovaa.

Juse#10