JäHille piste kauden avauksesta

JäHi lähti kauteen 2022-2023 vahvasti uusiutuneena, kun vanhasta kaartista lopetti kerralla peräti kuusi pelaajaa: Jere Mäkelä, Mikko Mykkänen, Harri Saarinen, Henry Vähä-Ruohola, Matias Jääskeläinen ja Tatu Suoniemi. Osa tosin nuorina miehinä saattoi ripustaa luistimet naulaan vain toistaiseksi, ja ovi JäHiin on luonnollisesti kyseisille herroille aina auki. Lopettaneiden tilalle piti haalia uusia pelaajia, koska elokuun ensimmäisten treenien aikaan joukkueessa oli varmuudella vain 14 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Sosiaalinen media ja JäHin erinomainen maine kasvattajaseurana johti kuitenkin peräti seitsemään uuteen pelaajasopimukseen, kun Aleksi Kinnunen, Valtteri Kokkonen, Jesper Liinavuori, Samuel Oikarainen, Esko Perkiö, Janne Uusiluoma ja Jere Vilmi liittyivät joukkueeseen. JäHi toivottaa heidät kaikki tervetulleiksi nauttimaan menestyksekkäästä jääkiekosta ja miehisestä yhdessäolosta.

Joukkue ehti vetämään seitsemät jääharjoitukset ennen kauden avausta, ja on pakko sanoa että harjoituksissa oli ilahduttavan hyvä osallistumisprosentti sekä selvästi viime kautta parempi vauhti. Ensimmäiseen peliin Parkanoonkin oli saatu mukaan maalivahdin lisäksi kolme pakkiparia ja yhtä miestä vajaat neljä hyökkäyskenttää. Viime kaudella JäHi kävi kaksi kertaa Parkanossa ohuella kokoonpanolla ottamassa oikein kunnolla pataan, joten nyt oli ehdottomasti kasvojen pesun paikka. Voitontahtoinen joukkue starttasikin lauantaina Sentterin pihasta kohti Parkano-Areenaa.

Ensimmäinen erä Parkanossa oli tasainen ja vahvasti jäähyjen värittämä, kun tuomaristo vihelsi peräti kuusi kahden minuutin rangaistusta, sekä yhden 2+10 -minuuttisen. PK 83 oli tehdä avausosuman heti ensimmäisessä vaihdossa, mutta Ville Kivimäki JäHin maalilla oli hereillä ja esti viimeistelyaikeet etutolpalta. JäHi pääsi alun hapuilun jälkeen hyvin peliin mukaan, ja siirtyikin johtoon ajassa 7:25, kun rookiet juonivat avausmaalin: Aleksi Kinnunen kilautti ylärimaa, jonka jälkeen Valtteri Kokkosen Parkanon avausyrityksen blokkaus kimposi puolustajien taakse jääneelle Kinnuselle, joka pääsi nokikkain vastustajan veskarin kanssa ja viimeisteli avausosuman tyylikkäästi längistä. Parkanon tasoitus tuli erän lopulla 4-3 -ylivoimatilanteessa, kun Parkanon hyökkääjä onnistui aloitusvoiton jälkeen yllättämään Ville Kivimäen rannekudilla. Lisämaaleja ei nähty joten ensimmäiselle erätauolle mentiin lukemissa 1-1.

Toisessa erässä pelattiin hieman enemmän tasakentällisin, kun jäähyjä vihellettiin "vain" neljä kappaletta. JäHi pääsi kokeilemaan ylivoimaa kahdesti, mutta vaikka pakkopeli jollain tavalla vastustajan päässä välillä pyörikin, niin ylivoimaosuma ei kovin lähellä kuitenkaan ollut. Parkano sai erän toisellä puoliskolla vahvan otteen, ja JäHin pelaaminen oli lähinnä puolustustaistelua. Ville Kivimäki piti kuitenkin maalillaan joukkuettaan pystyssä, mutta lopulta Parkano iski 2-1 -johtomaalin tasavajaalla maalin edestä pitkän pyörityksen jälkeen. Toiselle erätauolle mentiin siis kotijoukkueen 2-1 -johtolukemissa.

Erätauolla täksi kaudeksi valmennusvastuun ottanut Ville Talasoja valoi uskoa joukkueeseen, ja totta oli että vaikka Parkano oli toisessa erässä ollut parempi joukkue, niin yhden maalin johto jääkiekossa on se niukin mahdollinen. JäHi pelasi kolmannen erän alussa paremmin kuin toisen erän lopussa, mutta tulostaululla tämä ei näkynyt. Esa Mäenpää tosin sai ilmeisesti kiekon maaliin asti, mutta tuomaristo ei osumaa hyväksynyt koska ei ollut nähnyt kiekkoa maalissa. Itse en vaihtoaitiosta vanhoilla silmilläni nähnyt mihin kiekko meni, mutta Esa oli kyllä sen verran varma asiastaan ettei minulla ole syytä miestä epäillä. Toki jääkiekossa tuomari päättää mikä on maali ja mikä ei, joten tässä tilanteessa ei voinut muuta kuin jatkaa peliä. Kun Parkano tämän jälkeen iski 3-1 -johtomaalin ajassa 51:31, alkoi pelissä olla omasta vinkkelistäni katsottuna taputeltu maku, aika harvoin viime vuosina näistä tilanteista on noustu. Onneksi muu joukkue ei selvästikään näin uskonut, ja lopulta kova työ palkittiin: ajassa 57:54 joukkueen nestori Petri Nykänen esitteli sellaisen rannepommin että harvoin olen moista todistanut. Arto Manninen pelasi kiekon Petrille päätyviivan tuntumaan oikealle vastustajan maalivahdista katsottuna, ja Petri aikansa tuumailtuaan napautti rannekutinsa aivan maalin oikeaan ylänurkkaan. Tilanne vaikutti vaarattomalta, ja Parkanon puolustus jätti Petrin aika lailla rauhassa virittelemään kutiaan, mikä jälkikäteen ajatellen oli jonkinlainen virhe. Mutta on kyllä pakko sanoa että en olisi ikinä uskonut siitä paikasta maalin voivan syntyä jos en olisi sitä itse nähnyt. Joukkue sai maalista lisäenergiaa, ja pelin painopiste siirtyi Parkanon kenttäpuoliskolle. Kun ajassa 58:56 Parkanon pelaajalle vihellettiin rangaistus, Ville Talasoja otti aikalisän ja veti erinomaisesti maalillaan pelanneen Ville Kivimäen vaihtoon mahdollistaen 6-4 -ylivoimapelin. Ylivoimaa ehdittiin pelata Parkanon päässä 36 sekuntia, kunnes Talasoja laukoi hurjan lihamuurin välistä kiekon maaliin ja toi Jähin tasoihin. Tänä vuonna myös alasarjoissa on otettu käyttöön ylempien sarjojen sääntöjä, joten Parkanon lauantai-illassa seurasi 3vs3-jatkoaika. Aleksi Kinnunen pääsi jatkoajan alussa kokeilemaan läpiajosta viimeistelyä, mutta Parkanon kassari oli tilanteessa etevämpi. Parkano osoittautui lopulta vahvemmaksi, kun JäHin puolustajan luistimen terä petti ratkaisevalla hetkellä maalin takana ja Parkanon ahnas numero 34 riisti kiekon ja nosti voittomaalin maalin edestä.

Vaikka JäHi lauantaina tappion kärsikin, niin ainakin omasta mielestäni kyseessä oli jonkinlainen kasvojen pesu: viime kauden kahden selkäsaunan jälkeen JäHi pystyi haastamaan Parkanon kotiluolassaan ihan oikeasti taisteluun pisteistä. Valmentaja Ville Talasoja oli saanut viritettyä joukkueen hyvään henkiseen tilaan, eikä edes kahden maalin tappioasema onnistunut lannistamaan joukkuetta. Tästä on erittäin hyvä jatkaa tulevan lauantain kotiavaukseen, jossa vastaan asettuu Ruoveden Seurakunnan Atleetit ry.