Rankassa tappioputkessa seilaava JäHi matkusti lauantaina Virroille ottamaan mittaa Kiekko-Karhuista. Voitto oli joukkueen toiveissa ja mielessä, ja mielestäni ihan realistinen tavoite, kasaan kun oli saatu laadukkaat kolme kenttää pelaajia ja maalivahti Tuomo Liukku. Tuomolle onkin nyt vastuuta luvassa loppukaudella niin paljon kuin mies vaan pystyy ottamaan vastaan, ykkösmaalivahti Ville Kivimäki on nimittäin loppukauden sivussa loukkaantumisen vuoksi. Virroille matkusti koko JäHin kivikova valmennustrio, kun KaVo-pelissä vastuuvalmentajana toiminut kakkoskoutsi Artturi Koskela sai seuraa päävalmentaja Sami Niemenmaasta ja kolmosvalmentaja Riku Backändasta. Matka Virroille sujui mukavasti linja-autossa, ja jos nyt mitään mistään ymmärrän, oli joukkue valmiina otteluun kun kiekko putosi jäähän klo 17 paikallista aikaa.

Ensimmäisen erän alku lupaili hyvää, JäHi pääsi ylivoimalle heti ensimmäisellä minuutilla ja saikin aikaan hyviä tilanteita, mm. tehopakki Henry Vähä-Ruohola pääsi tinttamaan laatulaukauksen aivan parhaalta sektorilta, mutta valitettavasti veto suuntautui suoraan maalivahdin syliin. JäHin ylivoiman jälkeen kotijoukkue pääsi yrittämään kahdesti ylivoimaa, mutta JäHin alivoima taisteli hyvin eikä Kiekko-Karhut päässyt yllättämään Tuomo Liukkua. Jälkimmäinen jäähy oli juuri päättynyt, kun JäHin puolustuksen sekoillessa kotijoukkueen pelaaja pääsi purjehtimaan täysin vapaasti maalille tehden avausosuman. Vajaat pari minuuttia maalin jälkeen JäHi pääsi toisen kerran erässä ylivoimalle, mutta maalin iski jo lähes tuttuun tapaan vastustaja Kiekko-Karhut. Tilanteessa JäHin puolustus oli taas kerran hieman unessa, ja vastustaja pääsi läpiajoon korkeasta purkukiekosta joka kieltämättä putosi täydellisesti Kiekko-Karhujen hyökkääjän lapaan. Tilanteessa Tuomolle JäHin maalilla ei jätetty juuri mahdollisuuksia. Kotijoukkue teki vielä erän viimeisellä minuutilla kolmannen osuman, kun nopean vastahyökkäyksen jälkeen tilanteeseen toisessa aallossa saapunut pelaaja pääsi rauhassa virittämään rannekutiaan. 3-0 erälukemat eivät yleensä jätä selittelyille sijaa, mutta mielestäni numerot eivät kerro erästä täyttä totuutta. Vaikka kiistämätön fakta ensimmäisestä erästä onkin se, että Kiekko-Karhuilla oli paremmat paikat ja etenkin paremmat viimeistelijät, oli JäHi kuitenkin mielestäni hyvin pelissä mukana. Oman pään nukahdukset vaan maksoivat aika paljon, vaikkakin on pakko sanoa että kotijoukkueen viimeistely oli taidokasta, ainakin kertaluokkaa parempaa mitä JäHillä.

Toinen erä oli ehkä ensimmäistä selvemmin kotijoukkueen, joka iskikin erässä kaksi maalia. Osumat syntyivät minuutin välein erän puolenvälin jälkeen. Ensimmäisessä vastustaja katkaisi JäHin hyökkäyksenrakentelun maalin takana, ja koska hyökkääjät olivat karanneet jo ylemmäs, sai Kiekko-Karhujen pelaaja rauhassa viimeistellä osuman maalin edestä. Toinen maali, joka siis tuli melkein heti perään, syntyi nopean puolittaisen läpiajon jälkeen pomppien jostain Tuomon suojusten välistä sisään. JäHillä ei erässä kovin montaa maalipaikaksi luettavaa tilannetta ollut, ja niissäkin vähissä kotijoukkueen maalivahti oli taitavampi. Toiselle erätauolle mentiin siis JäHiläisittäin masentavissa Kiekko-Karhujen 5-0 -johtolukemissa.

Kolmas erä alkoi siitä mihin kaksi ensimmäistä jäi, kun Kiekko-Karhut iski kuudennen osuman jo erän ensimmäisellä minuutilla. Lisähuolta vierasjoukkueelle toi Artturi Koskelan loukkaantuminen, joka pakotti valmentaja Niemenmaan tiivistämään sentteriosaston itsensä ja Riku Backändän vastuulle. Ajassa 45.57 JäHi onnistui viimein rikkomaan kuparisensa, ja osuma olikin kuin suoraan valmentaja Niemenmaan märistä unista. Kimmo Myllynen ja Harri Paju riistivät kiekon JäHin maalin takana, Kimmo pelasi puolustussiniviivan alle hakeneelle Jussi Nykäselle, joka löysi vasemmalta laidalta vauhtiin päässeen Riku Backändan. Riku on vauhtiin päästessään paha pideltävä, ja mies onnistuikin karistamaan vastustajat kannoilta päästen nokikkain Kiekko-Karhujen maalivahdin kanssa, joka ei pystynyt estämään etuyläkulmaan suuntautunutta nostoa. JäHi joutui heti seuraavassa vaihdossa alivoimalle, ja kotijoukkue pääsi viimeistelemään pelin ainoan ylivoimaosumansa. Tilanteessa vastustajan puolustaja ampui kiekon viivalta tolppaan, ja maalin edessä kärkkynyt pelaaja iski tolpasta kimmonneen kiekon sisään. Tuomo Liukku oli sen verran vahvassa maskissa ettei tainnut viivalaukausta nähdä, ja sen jälkeen olikin jo liian myöhäistä. Jälleen heti seuraavassa vaihdossa vihellettiin jäähy, tällä kertaa kotijoukkueelle. JäHikin onnistui ylivoimalla, kun Riku Pulli ohjasi Jari Viskarin viivakudin maalin edestä taidokkaasti verkon perukoille, kysessä oli Rikun JäHi-uran ensimmäinen osuma. Syötön Jarille antoi Sami Niemenmaa. Kiekko-Karhut kuittasi taas todella nopeasti, kun joukkueen kahdeksas osuma syntyi vain 12 sekuntia Rikun maalin jälkeen. Tilanteessa kiekko pomppi todella kummallisesti, mutta kaikki lasketaan. JäHi kaunisteli numeroita vielä ottelun lopussa, kun ensin Jari Viskari iski ylivoimalla kauden ensimmäisen osumansa melkoisellä röpelölämärillä Rikujen Pulli & Backända toimiessa syöttäjinä. JäHin neljäs ja ottelun viimeinen osuma syntyi neljä sekuntia ennen loppusummeria, kun Riku Backända viimeisteli illan toisen osumansa Henry Vähä-Ruoholan toimiessa syöttäjänä. JäHi otti siis kolmannesta erästä erävoiton 4-3, mutta pistelaskun kannalta merkitsevät kokonaismaalit merkittiin valitettavasti kotijoukkueelle 8-4.

Kolmannen erän ryhtiliikkeestä huolimatta on pakko todeta, että JäHin esitys lauantaina oli tältä kaudelta jo liiankin tuttu: heikko viimeistely yhdistettynä karmaiseviin oman pään / keskialueen virheisiin tekevät voittamisesta todella vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Lauantaina Virroilta olisi ollut paremmalla pelillä mahdollisuus taistella pisteistä, mutta toisaalta jälkikäteen jossittelu ja viisastelu ei mitään auta. Fakta on se, että JäHi on jatkosarjassa ottanut tasan yhden pisteen, ja on sen turvin tukevasti sarjajumbona. Tilannetta yritetään lähteä muuttamaan lauantain kotipelissä LeKi IIsta vastaan.