Summeri pelasti kotijoukkueen

Jähi matkusti sunnuntaina Keuruulle ottamaan mittaa kotijoukkue KeuPa HT II:sta. Kotijoukkue oli terävämpi alussa, eikä Jähin tavaramerkki, hurja loppukiri, auttanut tällä kertaa vaan pisteet jäivät Keski-Suomeen numeroin 11-4.

Katkerahko KaVo-tasapeli oli unohdettu tehokkaasti kun bussi suuntasi sunnuntaina kohti Keuruuta. Kokoon oli saatu rapiat kolme ketjua pelimiehiä. Nimilista oli komeaa luettavaa, mutta poissaolijoidenkin joukossa oli luonnollisesti Jähin tapauksessa monta todella nimekästä pelimiestä. Poissaolijoiden nimilista, muiden muassa Petri Niemi, Joose Kreutzer ja Matti Kinnari herättävät kuulijassa pelkoa tai kovettavat nännit, riippuen tilanteesta ja kuulijasta. Koossa oli kuitenkin etukäteen ajatellen nippu jolla olisi pitänyt pystyä taistelemaan voitosta.

Jähi majoitettiin Keuruulla viime vuodesta tuttuun Mestis-joukkueen vieraskoppiin, jossa oli edelleenkin vain se yksi suihku. Sekoittiko tämä Jähiläisten pasmat, vai oliko bussimatka tehnyt jaloista entistäkin raskaampia, mene ja tiedä. Todellisuus jäällä oli kuitenkin raadollinen ja Jähi joutui aikamoiseen mankeliin ensimmäisessä erässä. Eränumerot kirjattiin kotijoukkueelle 6-0 ja peli oli käytännössä ohi. Jähin legendaarinen pelaajavalmentaja Petri Väisänen mainitsi usein, että "ottelua ei voiteta eikä hävitä ensimmäisessä erässä". Petrin lausumassa on kyllä totuuden siementä, koska jääkiekko-ottelussa pelataan useimmiten kolme erää ja ottelun voittaja määräytyy erien yhteenlaskettujen maalien perusteella. Sunnuntaina en kuitenkaan usko että edes optimistisin Jähiläinen uskoi voittoon ensimmäisen erän jälkeen.

Kaksi viimeistä erää olivat tuloksellisesti tasaisempaa vääntöä, jossa toki kyllä totuuden nimissä on sanottava että kotijoukkueella oli enemmän ja monesti laadukkaampia maalipaikkoja kuin vierasjoukkueella. Jähin luottovahti Ville Kivimäki teki minkä pystyi ja masensi monesti vastustajan, pitäen lukemat suurin piirtein siedettävinä. Enempää en minä eikä Suomen kansa varmasti pysty Villeltä vaatimaan. Toisessa erässä maalit tasattiin 1-1. Jähin kuparisen rikkoi läpiajoon karannut Timo Komu. Timo pisti tavaramerkkinsä, terävän rannelaukauksen, tolpan kautta sisään ja nosti kädet ylös kohti Keuruun hallin kattoa. Erävoittokin oli tarjolla, kun Jähin taitoniekka Sami Järvensivu pelattiin muutamalla nopealla siirrolla nokikkain vastustajan maalivahdin kanssa. Sami teki tilanteessa sen minkä parhaiten osaa, eli pelasi maalivahdin täysin ulos jolloin edessä häämötti enää tyhjä rysä. Se, että kiekko ei tilanteessa mennyt maaliin on sivuseikka. Sami todisti jälleen kerran mahdollisille epäilijöille millainen pelimies on pohjimmiltaan Jähin numero kahdeksan.

Kolmannessa erässä iskettiin vielä seitsemän maalia lisää, joista Jähi vastasi kolmesta. Jähi teki maalinsa kahden minuutin sisään osoittaen joukkueelle tyypillistä kirikykyä ja räjähtävää elastisuutta. En tiedä teistä muista, mutta minusta tuntui vahvasti siltä että summeri pelasti kotijoukkueen. Kukaan ei pysty sanomaan mitä seuraavissa kolmessa erässä olisi tapahtunut, jos jääkiekon sääntöjä olisi tilapäisesti muutettu ja otteluaikaa näin pidennetty. Jähin maaleista vastasivat Jukka Laiho, Tuomas Männistö ja Matias Jääskeläinen. Jukan maali oli miehen 100. tehopiste Jähin paidassa, joten seuraavaan saunailtaan lienee luvassa jonkinlaista seremoniaa ja ehkä smurffi-limua.

Hieman vakavoituen täytyy totuuden vankkumattomana ystävänä lopuksi todeta että KeuPa HT II oli sunnuntaina joukkueista huomattavasti parempi ja ansaitsi voittonsa. Jähin valmennusjohto miettinee seuraavan viikonlopun peliä varten päänsä puhki millä joukkue saataisiin kammettua takaisin voittojen tielle. Vastassa Tikkakoskella on Pelikaanit.