JäHi - Ruoveden Seurakunnan Atleetit

Kauden kotiavauksessa oli aistittavissa lauantai-illan huumaa. Katsomoon oli saapunut useampi kymmenen kannattajaa, joista varmasti suurin osa on kuullut tälle kaudelle naarattujen vahvistusten vaarallisuudesta. Samaan tapaan kuin kauden ensimmäisessä pelissä, rosterissa oli runsaasti leveyttä. Leveyttä ei tuonut ainoastaan kesän kilot vaan täysi kokoonpano neljän hyökkäysvitjan sekä kolmen pakkiparin muodossa.

Vastustajaa lähdettiin kaatamaan kaksoisagentin voimin, sillä Ruoveden oma poika Onni Aalto oli isketty ykköskenttään tulikuuman ruukien kanssa. Jos pelityylejä katsoo, niin tuon ketjun ykköskentässä ja laitureissa on paljon samaa. Tuulennopea vauhti, hyvät kädet ja vankkumaton aikomus pöllyttää vastustajan verkkoja.

Ensimmäisessä erässä ei tapahtumilla herkuteltu. Peli oli pitkälti 2.0 versiota JäHin aikaisempien kausien träppipelaamisesta. Karvaus oli hieman liian passiivinen, mutta omia ukkoja pidettiin aika ajoin varsin mallikkaasti. Muutama hyvä paikka molempiin suuntiin, joissa maalivahdit osoittivat olevansa vireessä. Erätauolla kopissa valmentaja Talasoja korosti karvauksen kovuutta. Torstaina treeneissä oli harjoiteltu näennäistä karvauspeliä ja harjoitusten luistelulinjat siirtyivät myös lauantain peliin.

Ensimmäiset tilastomerkinnät saatiin pienen kahnauksen muodossa, jossa molemmilta joukkueilta passitettiin pelaajat kärsimään kakkosia. Valmennuksen peluutus tai satumainen tuuri johdattivat kentälle Onnin sekä vahvasti luistelevan Aleksi Kinnusen. Mainitsin aiemmin kaverusten samankaltaisesta pelityylistä. 4vs4 tilanteessa kentällä oli valtavasti tilaa Onnille nousta laidasta sisään. Aikaisempien vuosien perusteella odotin, että hän olisi nostanut kiekon taitavasti pakin lavan ylitse ja lyönyt sen jälkeen ilmasta sisään. Ikä näyttää tuoneen kuitenkin kokemusta ja Aalto lainasi kiekon huippusektorille hiipineelle Kinnusella, joka painoi rannekudin ohi hölmistyneen maalivahdin. Johtoaseman säilyttäminen ei ole ollut joukkueen taktiikkataululla esillä ja karvasta kalkkia kotijoukkue saikin maistaa jo 35 sekuntia myöhemmin. Puolustajat olivat luistelemassa kohti vaihtoaitiota ja keskialueella syntyi harmillinen kiekonmenetys. Vastustajan hyökkääjä polki yksin läpi ja tasoitti pelin. Erän loppupuolella vastustaja siirtyi johtoasemaan, kun keskialueella tuli jälleen kiekonmenetys. JäHin puolustaja kompastui tai astui railoon, jonka johdosta tie maalille oli turhan avoin. Maalilla Jukka Hylli koppasi vielä ensimmäisen kudin, mutta hyvässä vireessä JäHiä vastaan aikaisemminkin ollut numero 34 löi kakkoskiekon ilmasta maaliin.

Kolmannen erän takaa-ajo tuli jo viikko sitten Parkanossa tutuksi, joten päät eivät painuneet vaihtoaitiossa. Pikemminkin joukkue vaikutti olevan luottavaisin mielin taistelemassa pisteistä. Ajassa 46:23 syntyikin aihetta riemuun. Vastustaja pelasi päätykiekon omissa löysästi. Viime viikolla kovan rannekudin ylähyllylle laittanut Petri Nykänen kunnostautui tällä kertaa syöttöpuuhissa ja löysi maalinedustalle unohtuneen Jouni Anttilan, jolla oli helppo työ putata kiekko sisään maalivahdin puikoista. Peli tasoihin ja pistesaalis näytti olevan jälleen todennäköinen. Erän puolivälissä sattui harmillinen yhteentörmäys, jossa Onnin polvi jäi laidan sekä lihamuurin väliin. Pienen hämmennyksen jälkeen kiekko valui puolustusalueen keskustaan. Vastustajan hyökkääjä ei jäänyt harhauttelemaan vaan painoi erittäin kovan rannekudin ohi Hyllin. Tämä ei riittänyt vielä lannistamaan JäHiä vaan tilanteita alkoi syntymään toiseen päähän. Kiekko ei tänä lauantaina halunnut syystä tai toisesta upota enää verkkoihin. Illan vastustaja pääsi vielä siirretyn rangaistuksen aikana pyyhkäisemään yhden kudin tolpan kautta kotijoukkueen maaliin. Kaksi maalia viimeiseen viiteen minuuttiin on kova temppu monelle joukkueella ja niin JäHin kiri kuivuikin lopulta kokoon.

Edellisiin kausiin verrattuna on kuitenkin oltava valoisan tulevaisuuden johdosta hymyhuulin. Osallistujamäärä harjoituksissa ja peleissä on ollut mainio. Se näkyy pelisuorituksissa huomattavasti vähentyneiden virheiden sekä paremman jaksamisen muodossa. Luottavaisin mielin odotan, että kun oikeat ketjukoostumukset ja valmentaja Talasojan pelikirja kohtaavat, niin JäHi on tosissaan mukana kevään peleissä. Viikon kuluttua vihreänutut suuntavat vieraskiertueelle Nokian suuntaan. Saa nähdä minkälaisen vastuksen muutaman vuoden takaa tuttu Sables tarjoaa lauantain myöhäisillassa.