Vanha vuosikymmen ei loppunut järin menestyksekkäästi. JäHin lopullinen sijoitus olikin maalieron turvin lohkonsa viimeinen. Kevään alempi jatkosarja tarjoaa varmasti mahdollisuuden menestyä, jos tähtien asennot osuvat oikeaan. Uusi vuosi toi mukanaan tietynlaista tunnelmaa, sillä valmentaja Sami Niemenmaa, maalivahti Ville Kivimäki, puolustuksen peruspilari Jari Viskari ja Conan-barbaarin taistelutahdolla varustettu Jussi Nykänen ovat nyt edustaneet JäHiä kolmella eri vuosikymmennellä.

Kevään ensimmäiseksi vastustajaksi saapui Ruoveden Seurakunnan Atleetit, tutummin RuoSKA. Miesten edustusjoukkue pelasi pidemmän aikaa II-divisioonassa, mutta kaikki huiput löytävät lopulta tiensä III-divisioonan alempaan jatkosarjaan. Peliin lähti mukaan varsin nimekäs nippu ja myös puolustukseen saatiin kaivattua tukea, sillä oikea käsi alhaalla pelaava Valtteri Leppikorpi palasi takaisin kokoonpanoon oltuaan alkukauden muissa tehtävissä. Puolustuspään lähtöjä painotti myös valmentaja Niemenmaa ja torstain opeilla kaksi pistettä oli tarjolla hopealautasella.

Ensimmäiseen koitokseen valmistauduttiin suurella hartaudella. Kopissa oli vähäsanainen nippu ja pientä jännitystä oli aistittavissa. Pelin alettua tuo jännitys purkautui varsin nopeasti, sillä kotijoukkueen trappipeli aukesi jo kahdenkymmenen sekunnin pelin jälkeen ja vastustajan tarkka rannekuti painui ylänurkkaan. Tilannetta voinee kutsua shokkihoidoksikin, mutta tuon maalin jälkeen keskusta tukittiin huolellisemmin. Vastustaja oli painottanut alkupalaverissaan päätykiekkojen tärkeyttä. Limppua hakattiin ränniin ja se vaikuttikin ajoittain hyvin samankaltaiselta, kuin Raimo Helmisen peluutus nuorissa Leijonissa vuodenvaihteen turnajaisissa. Rangaistuksia erässä jaettiin tasapuolisesti. JäHillä oli väkevää alivoimaa eikä takaiskuja päässyt tapahtumaan. Kotijoukkueen ylivoimalle voi antaa runsaasti kehuja, sillä myöskään niiden aikana ei soinut omissa. Vastustajan päädyssä vaarallisimmat paikat taiottiin Jani Heinoselle sekä Onni Aallolle. Ruoveteläisten maalivahti osoitti kuitenkin jo ensimmäisessä erässä varmoja otteita, kopaten mm. Alati vaarallisen Artturi Koskelan läpiajon, johon kauniin rystylätyn antoi tulisieluinen Kimmo Myllynen. Ohilaukauksia JäHille tuli jonkin verran, mutta maalivahti ehti silti kiekon tielle 13 kertaa ensimmäisessä erässä.

Kuten jokainen jääkiekkoa joskus pelannut ymmärtää, pelit eivät ratkea monestikaan vielä ensimmäisessä erässä. Erätauolla joukkue kaivoi työkalupakin esiin ja sieltä löytyikin monenlaista tarjontaa hämyiseen lauantai-iltaan. Erän alun ylivoimaa ei onnistuttu hyödyntämään, mutta heti vastustajan hypättyä jäälle tarjosi Harri Saarinen kirurgintarkan syötön vahvaa kautta pelaavalle Jere Mäkelälle, jolla oli helppoa työ tintata kiekko tyhjään rysään. Toisen syöttärin saalisti Esa Mäenpää. Tasoitusmaalin jälkeen paikkoja luotiin liukuhihnalta. Onni Aalto koetti erätauon painostuksen seurauksena ilmaveiviä. Myllynen oli vakuuttanut itselleen, että rystylätyt tippuvat lapaan ja pelasi varmuuden vuoksi Koskelan vielä toisen kerran läpiajoon. Viimeksi JäHin pelattua samassa kaukalossa, polki Jouni Anttila itsensä läpiajoon ja viimeisteli vastustajan rikkeen seurauksena rankkarimaalin. Ilmeisesti vastustaja oli nähnyt tilanteen videolta, eikä rohjennut rikkoa puukätistä puolustajaa, vaikka tuloksettomia läpiajotilanteita suotiin kaksikin kappaletta. Myllynen onnistui painamaan kauan kaivatun toisen maalin jo kertaalleen sisään, mutta tuomarit seisoivat tilanteessa sen verran katveessa, että peli oli ehditty viheltää jo poikki ennen kuin kiekko ehti yli maaliviivan. Mikä olisi ollut tuon maalin merkitys loppupelin kannalta? RuoSKA ei jäänyt jossittelemaan, kun heille annettiin maalipaikkoja. Käytännössä kaikki vaaralliset maalipaikat toisessa erässä osuivat kotijoukkueelle, mutta keskialueen virhe aikaansai jälleen JäHimiehistölle aina hankalan takaa-ajotilanteen. Erätauolle siis tilanteessa 1-2.

Niemenmaa janosi kolmanteen erään samaa hallittua peliä, jota oli nähty jo lähes kaksi erää. Peli oli täysin käännettävissä, jos kiekot vain pomppisivat oikeaan osoitteeseen. Erän alussa paikkoja saatiinkin ja tällä kertaa parhaan maalipaikan sai aikaan jälleen Myllynen. Mies läpiajoon, josta tarkka sijoitus keskelle maalirautaa. Ei maalia. Pelissä JäHin pakit laukoivat ahkerasti ja hyviä paikkoja syntyi pitkin peliä. Henry Vähä-Ruohola pääsi monesti hyvälle tontille, mutta RuoSKAn maalilla seissyt kumiukko poimi kaikki maalia kohti osuneet laukaukset. Erän puoliväli oli pelin kannalta ratkaiseva. Ensin ajassa 49:58 tilanteeksi 1-3 ja reilu kaksi minuuttia myöhemmin kirivaiheen katkaissut 1-4 maali. Erän lopussa muutama turha jäähy, joista jälkimmäisestä RuoSKA sai kaunisteltua loppulukemiksi 1-5.

Mitä jäi käteen? Paljonkin, allekirjoittaneen silmään peli oli pitkästä aikaa vauhdikasta ja mukana oli kauan kaivattua taistelutahtoa. Mikäli maalijyvä saadaan vielä löydettyä, niin keväällä on luvassa vielä monta voittopeliä. Lauantain peli oli sikäli harvinainen, että vastustajan maalivahdilla oli enemmän torjuntoja kuin JäHi-maalivahti Ville Kivimäellä.

Pelit jatkuvat jo tulevana sunnuntaina, kun vastaan asettuu Mansen Kollit. Viimeksi kyseinen joukkue on ollut vastassa vuonna 2010, jolloin peli päättyi tasan 6-6. Lähde sunnuntaina Ylöjärvelle ottamaan selvää, kumpi joukkue on kehittyny kymmenessä vuodessa enemmän.