JäHi sai lauantain kotiotteluunsa Kaukajärven Sentteriin vieraita sarjan kärkipäästä, kun vastaan asettui joukkueelle useasti ylitsekäymätön Atalan Hoki Klup, eli AHK. Liekö syynä pikkujouluaika vai vain sattuma, mutta JäHi sai jalkeille ainoastaan 11 kenttäpelaajaa ja maalivahti Ville Kivimäen. Päävalmentaja Sami Niemenmaan poissaollessa valmennusvastuuta kantoi Riku Backända. AHK on vuosien varrella ollut lähes mahdoton vastustaja JäHille, yksi voitto ja yksi tasapeli on onnistuttu raapimaan, jos ei muistini täysin petä.

AHK ei antanut JäHille ottelun alussa mitään mahdollisuuksia päästä peliin sisään. Ajassa 8.50 peli oli jo 4-0 vieraille. AHK namutteli tuttuun tyyliinsä JäHin puolustuksen sekaisin nopeilla ja terävillä poikittaissyötoillä, ja kentällä ollessa oli usein tunne että vastustajilla olisi ollut miesylivoima, sen verran vapailta paikoilta vastustajat pääsivät lapioimaan lättyä pussiin. JäHin maalilla Ville Kivimäki oli taas kerran mahdottoman tehtävän edessä, ja mies olikin silmin nähden turhautunut oman joukkueensa puolustamiseen. Voin tietysti puhua vain omasta puolestani, mutta yritin kyllä kentällä kaikkeni, vastustaja oli vain lauantaina täysin ylivoimainen. AHK iski erän loppupuolella vielä viidennen maalin, mutta sen jälkeen JäHikin rikkoi kuparisen. Jere Mäkelä ja Onni Aalto juonivat Henry Vähä-Ruoholalle tontin maalin eteen, eikä Henry tuttuun tapaansa tilannetta hukannut. AHK ei ole mielestäni niin hyvä puolustamaan kuin hyökkäämään, vaan joukkue suosii JäHinkin usein harrastamaa ns. Hawaii-kiekkoa, joka avaa myös vastustajalle paikat maalintekoon. JäHillä olikin erässä Henryn täysosuman lisäksi myös muita hyviä tekopaikkoja, mm. Matias Jääskeläinen oli pariinkin otteeseen läpiajossa, samoin Jere Mäkelä jota rikottiin rangaistuslaukauksen arvoisesti. Jere ei itse halunnut ampua, joten jo aiemmin tällä kaudella Sablesia vastaan rangaistuslaukauksesta onnistunut Onni Aalto otti tämän vastuun kantaakseen. Nokialla kauden ensimmäisessä pelissä Onni yllätti rangaistuslaukauksessa allekirjoittaneen ampumalla kiekon suorasta luistelusta jäätä pitkin maaliin. Tällä kertaa Onni päätyi mielestäni miehelle tyypillisempään ratkaisuun, eli lähti harhauttamaan AHKn maalivahtia. Nähdäkseni Onni onnistui jo harhauttamaan maalivahdin väärälle tolpalle, mutta viimeistely epäonnistui siitä huolimatta. Ensimmäiselle erätauolle mentiin siis JäHin kannalta murheellisissa 1-5 -lukemissa, mutta sen enempää loppujännitystä pilaamatta voinen todeta että pahempaa oli luvassa.

Toinen erä alkoi tuloksellisesti tasaisemmin, AHK teki kuudennen maalinsa "vasta" ajassa 26.25, mutta sen jälkeen kyyti oli todella kylmää, kiekko lapioitiin JäHin verkkoon reilussa kahdessatoista minuutissa kuusi kertaa. AHKn kymmenennen ja yhdennentoista maalin välissä tosin kotijoukkuekin sai pientä lohtua, kun Onni Aalto viimeisteli joukkueen toisen maalin nopeasta vastaiskusta, jonka käynnisti Henry Vähä-Ruohola. Onni onkin Esa Mäenpään ohella JäHin hyökkääjistön synkän syksyn keskellä jonkinlainen valonpilkahdus, miehet kun osaavat tehdä paikoista maalit. Harmillisesti JäHin lähes koko muu hyökkäyskalusto uiskentelee maalinteon suhteen syvissä vesissä apinat harteillaan. Ville Kivimäen mahdotonta tehtävää lauantaina kuvaa hyvin toisen erän tilanne, jossa Ville esitti huipputorjunnan suoraan syötöstä lähteneeseen laukaukseen, todetakseen ainoastaan AHKn pelaajan tinttaavan kiekon reboundista sisään. JäHin kenttäpelaajia oli kentällä tilanteessa täydet viisi kappaletta, mutta täysin väärissä paikoissa. Mutta ainakin itse antaisin jonkinlaisen synninpäästön käytännössä kahdella kentällä taistelleelle miehistölle, lauantaina vastustajalla oli vaan yksinkertaisesti liian monta oikeasti jääkiekkoa hyvin osaavaa kaveria, tai ainakin siltä se allekirjoittaneen silmiin vahvasti vaikutti. Tilanne oli siis toiselle erätauolle mentäessä 2-11.

Kolmas erä oli vähämaalisin, AHK teki vain kolme maalia JäHin yhtä maalia vastaan. Olisiko vieraiden suurin maalinälkä jo tyydytetty kahteen erään, mene ja tiedä, mutta pelillisesti JäHi oli aivan yhtä pinteessä kuin aiemmissakin erissä. JäHin erän ainoasta maalista vastasi alivoimalla läpiajoon karannut Jussi Nykänen. Jussi teki tilanteessa yksinkertaisen ratkaisun laukomalla kiekon ranteella suorasta luistelusta tolpan juureen. Myös toinen Nykänen, eli Petri, oli erässä läpiajossa, mutta viimeistely ei onnistunut. Nykästen lisäksi läpiajosta maalintekoa pääsi kokeilemaan myös yksi JäHin viime vuosien kärkiviimeistelijöistä, Kimmo Myllynen. Kimmo päätti käyttää tilanteessa bravuuriaan, eli kiekko rystylle ja maalin kattoon. Tällä kertaa pahaksi onneksi Kimmon nosto päätyi muikkuverkkoihin maaliverkkojen sijaan. Loppunumerot 3-14 eivät jätä paljon selittelyille sijaa. Ville Kivimäki keräsi ottelussa totuttuun tyyliin yli puolensataa torjuntaa, joihin mahtui useampikin paraatipelastus. Mielestäni AHK oli säälimätön vieras, mutta kuuli JäHin kopissa sitäkin mielipidettä, että vastustaja olisi niin halutessaan voinut kylvettää JäHiä vielä pahemminkin.

AHKn terävin kärki ja voiton malja

JäHin ottelut jatkuvat sunnuntaina Lempäälässä, kun vastaan asettuu Akaan Kiekko.