Viime viikolla JäHi onnistui nappaamaan kauden avausvoittonsa, mutta ei täysin ilmaiseksi, joukkueen valmentaja ja pelillinen maestro Sami Niemenmaa nimittäin loukkasi itseään ottelussa sen verran, että veti torstain treenit verkkarit päällä ja joutui jättämään lauantain Hämeenlinnassa pelatun HPK Icedogs -pelin väliin. Samin lisäksi Hämeenlinnan reissu jäi kokematta myös viime ottelussa tuhoisaa jälkeä JäHin ykköketjussa takoneelta Jere Mäkelältä. Voitto-ottelussa hattutempun iskenyt Esa Mäenpää jatkoi itseoikeutetusti ykköskentässä, vierelleen mies sai Artturi Koskelan ja korkeanpaikan leiriltä palanneen Kimmo Myllysen. Artturin kesän ja syksyn aikana kasvattama miehekäs parta ja Kimmon maskuliinisuus takasivat ainakin sen, ettei ykkösketjun testosteronitasot juurikaan laskeneet Samin ja Jeren poissaolosta huolimatta.

JäHi matkasi Hämeenlinnaan bussilla, ja kuten varmaan jokainen alasarjahokia pelannut tietää, ne ovat aina mukavia tapahtumia, jos siis bussireissun pituus pysyy järkevissä rajoissa. Bussissa on tilaisuus tutustua joukkuekavereihin, lukea kirjallisuutta, tai seurata bussin ikkunasta ohi lipuvaa kaunista suomalaista maisemaa. Hämeenlinnassa oli samaan aikaan menossa HPK:n edustusjoukkueen ja Oulun Kärppien välinen Liiga-ottelu, joten JäHi otti mittaa HPK Icedogsista Ritari-Areenan vieressä olevassa harjoitushallissa. Alkulämpöjen jälkeen kiekko putosi jäähän klo 19.40.

Bubi Wallenius -maisesti voinee todeta, että jääkiekko-ottelu voi alkaa joko hyvin, tai huonosti, tai jostain siltä väliltä. Minulla ei ole asiasta esittää kovaa tilastodataa, mutta semmoinen tuntuma on, että JäHin tapauksessa se huono startti on yleisempi kuin hyvä, toki edellinen ottelu oli poikkeus tässä suhteessa. Lauantaina JäHin ykköskenttä pakotettiin ensimmäisessä vaihdossa pyörimään pitkän aikaa omassa päässä, kunnes kotijoukkue pelasi maalinedustalla Ville Kivimäen torjunnan jälkeen pyörineen kiekon tyhjällä takatolpalla odottaneelle pelaajalle, jolla oli helppo työ iskeä kiekko rysään, pelikellossa oli maalin syntyhetkellä lukemat 1.24. Muutama minuutti tästä, ja JäHi sai ensimmäisen illan useasta rangaistuksestaan. Alivoima oli kuitenkin riittävän laadukasta, eikä HPK Icedogs onnistunut tekemään lisämaaleja. Ajassa 10.17 sellainen kuitenkin syntyi. Tilanne muistutti hyvin paljon ensimmäistä maalia, JäHin kenttä jäi pyörimään omaan päähän eikä saanut kiekkoa toimitettua keskialueelle, ja lopulta Icedogsin pelaaja iski kiekon taas poikittaissyötöstä puolityhjään maaliin. Tilanne oli JäHin kannalta huolestuttava, koska siihen asti kotijoukkueen maalivahti oli ollut käytännössä täysin työtön, lukuunottamatta yhtä Kimmo Myllysen puolittaista läpisyöksyä. JäHi pääsi kuitenkin pian 2-0 -maalin jälkeen ylivoimalle, ja edellisessä pelissä erinomaisesti toiminut yv tuotti jälleen kauniin osuman. Esa Mäenpää ja Artturi Koskela petasivat Matti Kinnarille vetopaikan viivalta, ja Matin jymypommi painui vahvan maskin takaa maalin ylänurkkaan. JäHi sai maalista uutta puhtia, ja ykkösketju tasoittikin ottelun ajassa 15.22. Tilanne lähti JäHin puolustusalueelta, jossa Henry Vähä-Ruohola levitti pelin pakkiparilleen Matti Kinnarille, joka löysi Icedogsin puolustuksen taakse hiipineen Artturi Koskelan komealla läpisyötöllä. Artturi veivasi Icedogsin maalivahdin vipuun ja nosti kiekon etuylänurkkaan. Erän lopussa tuomari passitti molemmista joukkueista pelaajan jäähylle pienen poikapainin jälkeen, mutta 4v4 -pelissä ei lisäosumia nähty, näin ollen ensimmäiselle erätauolle mentiin tasanumeroissa 2-2.

Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, kuten näissä raporteissa on aina tapana, niin on pakko todeta että numerot jossain määrin mairittelivat JäHiä. Icedogs oli ollut selvästi painostavampi osapuoli, JäHin tilanteet hyökkäyspäässä olivat ylivoima poislukien käytännössä satunnaisia vastaiskuja. JäHin maalilla kuitenkin Ville Kivimäki totutusti piti joukkuetta pystyssä.

Toisessa erässä JäHi oli edelleen alakynnessä, ja ehkä osin tästä syystä vieraille vihellettiin viisi rangaistusta, kotijoukkueelle ei yhtään. JäHi tappoi kaksi ensimmäistä ylivoimaa hienosti, mutta kolmannesta ylivoimasta kotijoukkue iski 3-2 -johto-osuman maalin edestä ajassa 32.49. Tilanteessa vastustaja pääsi hakkaamaan useaan otteeseen Villen suojissa tai suojien lähellä ollutta kiekkoa ilman JäHin pelaajien väliintuloa, ja jostain se lopulta lirui sisään. Johtomaalin jälkeen JäHi otti taas uuden rangaistuksen, ja kaiken kukkuraksi vielä toisen väärästä vaihdosta. Icedogs pääsi pelaamaan kahden miehen ylivoimaa 50 sekuntia, mutta JäHin av onnistui nollaamaan vastustajan. JäHi ei erässä montaa kertaa päässyt kokeilemaan vastustajan maalivahdin taitoja, paras paikka siunaantui Riku Pullille joka pelattiin läpi hyvin samaan tapaan kuin Artturi ensimmäisessä erässä. Rikun harhautukset tilanteessa olivat hyvät, mutta eivät kuitenkaan riittäneet, vaan Icedogsin kassari torjui yrityksen. Vaikeasta erästä huolimatta tilanne oli kolmanteen erään lähtiessä kuitenkin edelleen tiukka, kotijoukkueen johti numeroin 3-2.

Jos joku odotti JäHiltä kolmannessa erässä rinnalle ja ohi -mentaliteettia, niin hän joutui ikävä kyllä pettymään. Ensimmäisen erän tapaan Icedogs iski maalin heti ensimmäisessä vaihdossa, ja kun pian tämän jälkeen lisäsi johdon jo 5-2:een, alkoi usko JäHi-leirissä loppumaan. JäHi pääsi yrittämään kavennusta kahdesti ylivoimalla, mutta oikein kunnon ylivoimapyöritystä ei saatu aikaan. Ylivoiman neuvottomuus korostoi jälkimmäisen yv:n aikana, kun Icedogsin pelaaja teki alivoimalla läpiajosta joukkueen kuudennen maalin. Pari minuuttia ennen loppua Icedogs otti erän kolmannen jäähynsä, mutta valitettavasti kavennusmaalin sijaan ropisi taas omissa, kun kotijoukkue iski seitsemännen maalin pelikellon näyttäessä aikaa 59.30. Näin ollen loppunumerot kirjattiin Hämeenlinnassa kotijoukkueelle numeroin 7-2.

JäHi oli lauantaina huolestuttavan hengetön. Valmentaja Niemenmaan poissaolo teki toki ison loven kiekolliseen peliin, mutta parempaan olisi silti pitänyt pystyä. Maalilla Ville Kivimäki teki minkä pystyi, mutta kovin yksin mies jää usein tilanteissa. Ensimmäisissä otteluissa JäHille niin surullisen tuttuja alivoimaaleja ei syntynyt, mutta nyt kahdessa viimeisessä niitä on tullut jo yhteensä kolme kappaletta. Lienee sanomattakin selvää, ettei pelejä pysty yleensä voittamaan edes kolmosdivarissa, jos yv:llä maaleja syntyy lähinnä omaan päähän.

Pettymyksestä huolimatta katseet on tietysti suunnattava tulevaisuuteen, ja siellä odottaa vajaan kahden viikon päästä kotiottelu Nokian Pyry 2:sta vastaan. Vastus ei siis ainakaan helpotu, joten valmennusjohdolla riittää taas mietittävää millä pahasti vuotava JäHi-pursi parsitaan kokoon.