Jatkosarjassa ainoastaan yhden pisteen saalistanut JäHi lähti helmikuun viimeiseen otteluunsa Kaukajärven kotikaukalossa keskiviikkona 27.2. tarkoituksenaan ottaa täydet pisteet vieraaksi saapuneelta LeKi 2:lta. Valmentaja Sami Niemenmaa apulaisineen oli saanut kasaan täydet kolme kenttää, sekä varamaalivahtina toimineen luottopuolustaja Petri Niemen. Maalinsuulla toki itseoikeutetusti torjui Tuomo Liukku, kuten oli tehnyt jokaisessa pelissä Ville Kivimäen loukkaannuttua tammikuussa Jämsän vieraspelissä. Vastustaja LeKi 2 oli saapunut otteluun todella kapealla rosterilla, heillä oli vain kaksi kenttää pelaajia. Tämä toki etukäteen tarkoitti sitä, että JäHi laajemmalla rosterilla yrittäisi pitää kovaa tempoa yllä väsyttäen vastustajaa sitä tappoiskua varten. Näin internettiin kirjoitettuna asia näyttää yksinkertaiselta ja helpolta, mutta käytännössä kentän tasolla asiat nyt eivät ainakaan JäHin kohdalla ole ikinä sellaisia.

Ottelun ensimmäinen erä oli tasaista vääntöä, jossa molemmilla oli omat hyvät hetkensä. JäHi teki avausosuman erän loppupuolella, kun Riku Pulli ja Sami Niemenmaa pelasivat nopean vastahyökkäyksen jälkeen paikan hyökkäystä tukemaan nousseelle Henry Vähä-Ruoholalle, eikä Henry tapansa mukaan jättänyt tilaisuutta käyttämättä. LeKi 2 kuittasi kuitenkin numerot tasoihin vielä ennen erän loppua, kun kiekko pelattiin nopean vastahökkäyksen jälkeen toisessa aallossa paikalle tulleelle pelaajalle, joka onnistui iskemään kiekon maaliin. Erälukemat 1-1 ehkä jopa mairittelevat JäHiä, ilman Tuomon hienoja torjuntoja LeKi 2 olisi voinut johtaa usemmallakin maalilla.

Toisessa erässä maalihanat aukesivat sitten oikein toden teolla, ja harvinaista kyllä, JäHi iski yhden maalin enemmän. Vierasjoukkue käytti heti erän ensimmäisellä minuutilla saamansa ylivoiman hyväkseen, kun poikittaissyötöstä lähtenyt laukaus painui verkkoon vain 10 sekuntia ylivoiman alkamisen jälkeen. JäHin tasoitus tuli välittömästi seuraavalla minuutilla Harri Pajun iskemänä vahvan nousun päätteeksi, tähänkin osumaan syötön tarjoili Riku Pulli. Harri on nopeissa vastahyökkäyksissä paha pideltävä, mikä voi jossain määrin selittyä miehen vahvalla fysiikalla, mailankäyttötaidoilla, sekä periksiantamattomalla luonteella. JäHin tasoitusosuman jälkeen mentiin jonkin aikaa maaleitta, kunnes LeKi 2 iski kolmannen osuman, jälleen nopean vastahyökkäyksen päätteeksi. Kun hyvä kaava oli löydetty, JäHi jatkoi trendiä tasoittamalla 3-3:een taas vastaiskusta. Tilanteessa Harri Paju pelasi Riku Pullin ja Jussi Nykäsen 2vs1 -hyökkäykseen, jonka Jussi päätti ohjaamalla Rikun nappisyötön maalin alanurkkaan. Heti seuraavassa vaihdossa JäHi meni ottelussa toisen kerran johtoon, kun Kimmo Myllynen ohjasi Oliver Schärerin viivakudin verkon perukoille. Syöttöpiste maaliin myös Sami Niemenmaalle. JäHi ei ehtinyt johtotilanteesta kovin kauaa nauttia, kun vastustaja tuli taas tasoihin. Erävoitto kirjattiin kuitenkin JäHille, kun Onni Aalto iski vielä erän loppuun numerot 5-4:ään Matias Jääskeläisen toimiessa syöttäjänä. Maininnan arvoista on sekin, että JäHi tappoi toisen erän loppuun yli minuutin 5-3 -alivoimaa. Valmentaja Niemenmaa pelasi itse koko alivoiman, blokaten vielä viimeisillä hetkillä lähteneen raudanlujan viivalaukauksen.

JäHi ei toisen erän lopun hienosti tapetusta 5-3 -alivoimasta viisastunut, vaan halusi lisää samanlaista, ja sitä se myös sai. Tällä kertaa alivoimamaestro Niemenmaa istui itse jäähyaitiossa, kun LeKi 2 paukutti kahden miehen ylivoimalla pelin tasalukemiin 5-5. Lisämurheita JäHille toi Riku Backändan alivoimalla vääntynyt polvi, joka lopetti miehen pelin, ja ehkä koko kauden, siihen. Hetki maalin jälkeen JäHi joutui jälleen kahden miehen alivoimalle, mutta Tuomo Liukku ja hyvin pelannut alivoima piti numerot tasalukemissa. Alivoimalta selvittyään JäHi pääsi vaihteeksi itse ylivoimalle, ja ehkäpä hieman hämmentävästi tulosta syntyi, ja nimenomaan hyökkäyspäässä: Sami Niemenmaa ja Matias Jääskeläisen petasivat Kimmo Myllysella paikan alivoimanelikon keskeltä, ja Kimmo napautti mahtiranteen pömpeliin. Minulla ei ole ihan tarkkaa käsitystä missä kaikissa asioissa Kimmo Myllynen on hyvä, mutta tuo nimenomainen skenaario mieheltä onnistuu lähes yhtä hyvin kuin JäHin kenties legendaarisimmalta maalisiepolta, Sami Järvensivulta: kiekko lapaan B-pisteiden väliin ja galaksit ovat valmiit räjähtämään, oli kyseessä Sami tai Kimmo. 6-5 -johtoasemassa JäHille tarjottiin lisää ylivoimaa, mutta valitettavasti, kuten niin monesti tällä kaudella, vastustaja iski alivoimamaalin. Alivoimatasoituksen jälkeen JäHi otti vielä kaksi peräkkäistä kakkosta, mutta onnistunut alivoimapeli piti numerot tasoissa. Näytti jo vahvasti siltä, että pisteet menevät jakoon, mutta LeKi 2 juotti vielä lopussa JäHille sitä karvainta kalkkia iskemällä voitto-osuman vain 21 sekuntia ennen loppua. JäHi otti vielä aikalisän ja maalivahdin pois, mutta mitään vaarallista ei enää vastustajan päähän saatu synnytettyä. Tuloksena siis tälle kaudelle niin tuttu tappio, tällä kertaa tosin marginaalit olivat ehkä jopa tavallista pienemmät.

Ottelun jälkeen JäHin pukukopissa pystyi aistimaan aika lailla koko härmäläisen tunneskaalan, ilo ja onni tosin loistivat poissaolollaan, mutta niinhän täällä pohjoisessa tuppaa useimmiten olemaan. Moni pelaaja vaikutti maansa myyneeltä, mutta tuskin kukaan niin paljon kuin valmentaja Sami Niemenmaa. Mies istui penkillä silmissään lasittunut katse, selvästi yrittäen saada selkoa mitä juuri äsken kentällä oli tapahtunut. Jos eläisimme lämpimässä etelän maassa, jossa vallitsee vapautuneempi latinokulttuuri, olisin voinut ehkä käydä lohduttamassa Samia miehekkäällä halauksella. Täällä pohjoisessa sellaista nyt ei ole koskaan tehty, joten annoin kaverin rauhassa käsitellä pettymyksensä. Osa pelaajista tunsi tuomareiden olleen JäHille turhan ankaria, mutta itse olen aina uskonut siihen, että asiat pitää antaa ammattimiesten hoidettaviksi: tästä syystä annan tuomareiden tuomita, Petri Niemen tarjoilla lonkkataklauksia, Matias Jääskeläisen iskeä maaleja, ja Kimmo Myllysen virnistellä poikamaisesti. Niin karvas kuin tappio olikin, niin sitä oli mielestäni turha jäädä sen pidemmäksi aikaa murehtimaan, lauantaina olisi taas edessä uusi peli Parkanossa, vastassa PK-83.

Lauantaina Parkanoon starttasi iloisten yllätysten jälkeen 12 pelaajaa ja maalivahti Tuomo Liukku. Yleensä kevään vieraspelit on hoidettu maksimissaan kahdella kentällisellä, joten kyseessä oli todellakin positiivinen uutinen.

Ensimmäisessä erässä JäHi oli nähdäkseni kuskin pukilla, ainakin hienoisesti. Jo heti ensimmäisessä vaihdossa Sami Niemenmaa pelasi Kimmo Myllysen nokikkain PK-83:n kassarin kanssa, mutta valitettavasti Kimmon terävä kuti pamahti suoraan maalivahdin kypärään. Myöhemmin erän aikana Kimmo Myllynen pelasi taas vuorostaan Harri Saarisen nokikkain maalivahdin kanssa, mutta jälleen laihoin tuloksin. Kotijoukkue iski erän ainoan osuman nopean vastahyökkäyksen jälkeen rebound-kiekosta.

Toisessa erässä JäHi tuli rinnalle ja ohi. Ensin erän alkuun pitkän pyörityksen päätteeksi Sami Niemenmaa pääsi siirtämään kiekon tyhjään maaliin Jari Viskarin viimeistely-yrityksen jälkeen, syöttöpiste tilanteessa myös Heikki Vaajasaarelle. Myöhemmin erässä Heikki viimeisteli ovelan ylivoimaosuman, kun Arto Mannisen ja Jari Viskarin viivapelaamisen jälkeen kiekko ajautui maalin taakse, josta Heikki pomputteli kiekon PK-83:n maalivahdin suojien kautta maalin perukoille. Tuomo Liukku JäHin maalilla pysäytti toisessa erässä kotijoukkueen kaikki 15 maalia kohti suuntautunutta laukausta, joten erätauolle mentiin JäHin vierasjohdossa 2-1. Sami Niemenmaan luistimissa ei ollut kunnollista terää, mutta Parkanon joukkueen huoltaja osoitti hienoa urheiluhenkeä teroittamalla Samin luistimet erätauon aikana.

Jos oli JäHi tullut toisessa erässä takaa ja ohi, niin kolmannessa erässä oli kotijoukkue PK-83:n vuoro. Joukkue tasoitti ottelun ylivoimalla, ja meni 3-2 -johtoon ajassa 52:38. Tässä välissä JäHi oli tappanut viiden minuutin alivoiman, kun Kimmo Myllynen lensi suihkuun tilanteessa, jossa tuomaristo katsoi miehen keihästäneen vastustajan. Ottelu oli taas kerran luisumassa JäHin näpeistä, mutta tiukalla hetkellä JäHin valmentaja ja pelillinen johtaja nousi esiin. JäHi onnistui saamaan hyvän paineen vastustajan päähän, ja Heikki Vaajasaari ja Jouni Anttila väänsivät kiekon maaliviivan takaa Sami Niemenmaalle, joka painoi kiekon suoraan syötöstä terävällä rannekudilla verkon perukoille. Olin itsekin kentällä maalin syntyessä, ja Porilaisittain voisi todeta, että "se teki nasulia". Maalintekijä Niemenmaastakin huomasi että nyt tekee gutaa, sen verran villin tuuletuksen herra esitti. JäHillä oli ottelussa vielä paikat tehdä jopa voitto-osuma, kun loppuun saatiin vielä hyvän tilanteen jälkeen ylivoimapeli. Lisämaaleja ei kuitenkaan syntynyt, ja näin ollen pisteet jaettiin Parkanossa lukemin 3-3, mikä oli loppujen lopuksi mielestäni kaiken kaikkiaan oikeudenmukainen tulos.

Vaikka viikon kahdesta pelistä saamisina oli vain yksi piste, niin ainakin omissa kirjoissani viikkoa voi pitää menestyksenä. Ehkä se tosin kertoo enemmän tästä kaudesta kuin viikon kahdesta pelistä, mutta tässä maailmassa ilo on sen verran harvinaista herkkua, että otan sen kyllä aina vastaan kun sitä tarjotaan. Mahdollisia ilon hetkiä JäHille on luvassa taas lauantaina, kun vastaan luistelee kotikaukalossa Pyry M2 Nokialta.