Kausikertomus 2019-2020

Ensi kauteen JälkiHiki-Hockey tulee jälleen tutulla ja turvallisella "entistä kovemmalla" otteella.

Jälleen kerran näihin samoihin lupauksiin päättyi viime vuoden kausikertomus, ja jälleen kerran uusi kausikertomus alkaa samoilla sävelillä. Elokuun alussa oli taas lupa odottaa, että Sentterin ovista astelee yksi toisensa jälkeen kivikovassa kunnossa olevia jähiläisiä! Siihen kun on vuosien saatossa jo päässyt tottumaan.

JälkiHiki-Hockey ry aloitti syksyllä 2019 18. toimikautensa ja samalla oli siis luvassa 18. kausi jääkiekkoa. JäHi pelasi kesällä jo hyvinkin perinteisesti puistofutista ja rullakiekkoa. Puistofutiksessa aikaisempien vuosien timanttinen menestys toi FC JäHille paikan kovimmasta kovimmassa A-lohkossa. Tämä visiitti A-lohkoon jäi ranskalaiseksi ja paluu toiseksi korkeimmalle tasolle tulevaksi kesäksi on tiedossa. Mutta kaiken kaikkiaan erinomaista suorittamista lähes ammattimaisten jalkapalloilijoiden joukossa JäHi Pirkanmaan tekonurmilla esitteli.

Rullakiekossa ottelut menivät juuri niin kuin pitikin, ja perinteinen tavoite pleijareista toteutui.

Kesätreenejä ei kesällä järjestetty lainkaan johtuen joukkueen valmennuksen kovasta luottamuksesta kokeneisiin JäHin pelaajiin.

Joukkueen kokoonpano

Joukkueen kokoonpano kärsi totutusti todella isoista menetyksistä edellisen kauden jälkeen, kun joukkueesta päätti useampi pelaaja lopettaa mittavan kiekkouransa kilpasarjoissa. Joukkueen luotettava voimahyökkääjä Jukka Laiho päätti lopettaa kiekkoilun divarissa. Joskus myös voi käydä niin että JäHistä tulee uutta kipinää uralle ja näin pääsi käymään Petri Niemelle, kun maalivahtikärpänen puri Nipaa ja hän päätti ruveta täysipäiväiseksi maalivahdiksi Tuskahiki-hockeylle harrastesarjaan. Myöskin pelipaikkaa kuin pelipaikkaa pelaamaan pystyvä JäHin sveitsiläisvahvistus Oliver Schärer myös päätti ripustaa hokkarit naulaan. Jämsän suunnalta viime kaudeksi saapunut voimahyökkääjä Harri Paju siirtyi määrittelemättömän pituiselle tauolle kiekon parista siviilielämän kiireiden vuoksi. Samaisen syyn vuoksi myös hyökkäävä rahastonhoitaja Mikael Ahonen lopetti kiekkoilun vihreässä pelipaidassa.

Yllä olevista kovista menetyksistä huolimatta joukkueen johto ei ollut huolissaan joukkueen kasaantumisesta tulevalle kaudelle. Sen verran laajaa scouttaamista ja verkostoitumista oli tehty kovasti Tampereen maalaiskunnissa ja erityisesti idyllisen Lempäälän suunnalla ja hetkessä oli pelaajia jonoksi asti. Valmennukselle ja joukkueen johdolle sateli tarjouksia pelaajista, joista päästiin tekemään valintaa. Kangasalan Kisa-Eaglesista kakkosdivarista saatiin kaikkien fanien ja pelaajien iloksi Zdeno Charaa muistuttava, mutta huomattavasti paremmin liikkuva pehmeä kätinen pikkujättiläinen Jani ”Junnu” Heinonen laskemaan jo valmiiksi nuorekkaan JäHin keski-ikää mukavasti. Lempäälän suunnalta saatiin haalittua mukaan Pirkanmaan putkikeisari ja ikinuori Petri Nykänen tuomaan vankkaa kokemusta hyökkäyspäähän sekä illanistujaisiin. Puolustajana sekä hyökkääjänä pelaamaan pystyvä maalivahdille erittäin epämiellyttävän kovan laukauksen omaava Olli Marttinen matkasi Lempäälästä putkikeisarin pakettiauton kyydissä JäHin luvattuun pelaajahautomoon. Peräkärryssä Lempäälä-Tampere matkan taittoi kiekkokaukaloiden puolustavaa taituria erityisesti kentän puolella Tuomas Pärssistä muistuttava Rudi Harlo, jonka kausi jäi valitettavasti hiukan vajaaksi ikävän loukkaantumisen iskettyä jo muutaman sarjapelin jälkeen. Rudi laittoi paikat kuntoon ja pelasi muutaman jatkosarjan pelin JäHissä ja sai tämän jälkeen ohittamattoman tarjouksen pääkaupunkiseudulta ja siirtyi tuntia ennen siirtoikkunan sulkeutumista isompiin ja rahakkaampiin peleihin.

Pelit menivät hiukan alakanttiin

Parina edellisen vuotena Jähi on pelannut harjoituspelin ennen sarjan alkua, mutta tänä vuonna siihen emme sortuneet. Olisiko sittenkin pitänyt pelata se harjoituspeli ennen tosipelien alkua?

Alkusarja meni JäHiltä todella heikolla menestyksellä: 2 voittoa, 1 tasapeli ja 9 tappiota, ja alkusarjan sijoitus seitsemäs eli viimeinen. Parannusta edelliseen kauteen oli tuo yksi tasapeli.

Kohokohtana alkusarjassa oli se, että meidän ei tarvinnut kohdata Parkanon Kiekkoa. Ja myöskin ihan mukava pisteen ryöstö kovalta Urjalan Sisukiekolta oli erittäin onnistunut suoritus kotikaukalossa. Tälle kaudelle JäHin kotikaukalo vaihtui Sentterin uudelle puolelle Decens kaukaloon. Varustekoppiinkin myös pieni päivitys tämän tervetulleen muutoksen myötä. Alkusarjassa sattui muutama ikävä loukkaantuminen, kun Harlo tippui rivistä pois ja pelaajavalmentaja Niemenmaa loukkaantui ikävästi alkusarjan neljännessä pelissä.

Jatkosarjan osalta joukkue oli täynnä nälkää heikosti menneen alkusarjan osalta ja myöskin pelaajarintamalla tapahtui pientä liikehdintää, kun toinen maalivahtimme Tuomo Liukku palasi itänaapurissa tapahtuneen ikävän loukkaantumisen jälkeen riveihin. Myöskin Leppikorpi sai sapattivapaansa pidettyä ja liittyi vuoden vaihtuessa mukaan pelihommiin. Varsinaisesti jatkosarjassa ei enää ollut tavoitteita, koska alkusarja varmisti jo tavoitteiden toteutumisen, ei putoamista (kabinettipäätös) ja karsintojen välttäminen II-divariin. Tavoitteeksi asetettiin joukkueen sisäisesti kasvojen pesu ja peli-ilon saavuttaminen sekä otteluiden voittaminen. Hirveästi se tekeminen ei jatkosarjan alussa hymyilyttänyt, vaikka selkeä tuurivoitto napattiin sarjanousija Mansen Kolleista. Tämän jälkeen alkoi todella kivikkoinen tie ja tappiota seurasi tappiot eikä pelaamisessa ollut päätä eikä häntää.. Kahden perättäisen rökäletappion jälkeen joukkueen johdon oli reagoitava ja tehtiin pieniä muutoksia valmennukseen mikä selvästi auttoi. JäHin peli-ilo palasi ja valmennuksen uudelleen järjestelyn ansiosta taisteltiin 2 peräkkäistä 5-5 tasapeliä KaVoa ja Nokian Pyry M2 vastaan, joista jälkimmäinen oli JäHin seitsemäs talviklassikko Koulukadun tekojääradalla! Tapahtuma oli jälleen kerran erittäin hieno kokonaisuudessaan ja ottelukin taisi olla melko viihdyttävä, ainakin lukemien puolesta. Jälkipelit järjestettiin perinteisesti monivuotisella sponsorillamme O´Connell´s Irish barissa. Sitten iski korona ja keskeytti sarjan, juuri kuin JäHi oli saanut pelinsä kulkemaan. 2 peliä jäi pelaamatta jatkosarjaa ja kummastakin oli budjetoitu voitot pistesarakkeeseen, mutta ne pisteet jäivät tämän kevään osalta saamatta. Jos jotain positiivista tästä tapahtumasta haetaan, niin JäHin ei tarvinnut kohdata Parkanon Kiekkoa jatkosarjassakaan.

Jatkosarjassa JäHi sijoittui yhdeksänneksi yhdentoista joukkueen sarjassa, 8 ottelua, 1 voitto, 2 tasapeliä ja 5 tappiota. Kauden saldoksi jäi näin 20 ottelua, joista 3 voittoa, 3 tasapeliä ja 14 tappiota.

Sataset paukkui

Kaudella 2019 – 2020 ei hirveemmin merkkipaalut paukkunut. Mutta jäähypörssissä satasia meni rikki Jari Viskarin rikkoessa kauden viimeisessä pelissä 7.3.2020 KaVoa vastaan kunnioitettavan 300 minuutin rajan.

Samaisessa KaVo pelissä myös Henry Vähä-Ruohola rikkoi 100 minuutin rajan.

Yhteenveto kaudesta

Kausi oli pitkän JäHi historiani kummallisin ja haastavin kaikin puolin. Voitot kiersivät kaukaa joukkueen, loukkaantumiset ja muut kissanristiäiset haittasivat melko paljon joukkueen toimintaa. Ja koronan takia jäi muutama sarjapeli toteutumatta, sekä myös perinteinen Hiki-turnaus pelaamatta. Eikä yhtään pienempänä, peruuntui myös pitkään odotettu reissu Portoon Portugalin lämpöön.

Onneksi meillä on joukkueellinen huipputyyppejä niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin! Mikä parasta niin tulevalle kaudelle joukkueen runko näyttää pysyvän todella hyvin kasassa. Muutamia täydennyksiä varmasti luvassa tulevalle kaudelle, kunhan se saadaan käyntiin ja silloin on varmasti luvassa #ilokentällänäkyykatsomossa

Uudet pelaajat lunastivat jälleen kerran heille asetetut odotukset kaikin puolin ja vuoden ruukie valitaan ja palkitaan saunaillassa. Pistepörssin voiton otti tänä vuonna Esa Mäenpää 21 pisteellä ja maalipörssin voitto jaettiin Onni Aallon ja Henry Vähä-Ruoholan kesken 10 maalilla. Tänä vuonna olimme valtakunnan III-divarin kuudenneksi vanhin eli kokenein joukkue kunnioitettavalla 32,76 vuoden keski-iällä. Paino keskiarvossa 83.77 kilolla olimme vasta sijalla 10. ja keskipituudella 182,05 cm olimme kahdeksanneksi korkein joukkue merenpinnasta mitattuna.

Kohti uutta kautta

Tulevan kauden rosteriin on tulossa pieniä muutoksia, mutta joukkueen runko säilyy hyvänä ja totuttuun tapaan laadukkaana kaikin tavoin. Vakaana pyrkimyksenä edelleenkin on pitää joukkueen keski-ikä reilusti yli 30-vuoden. Tässä on hankintaosastolle tehtävää ihan mukavasti tehtävää luvassa!

Sentterin jää on jälleen kovalla koetuksella elokuun alussa, kun JäHi aloittaa jääharjoittelun tosissaan! Kesäkuussa päästään onneksi muutaman kerran käymään jäillä, jotta ei kaikki pääse unohtumaan liian pitkän tauon jäljiltä!

Suuret kiitokset kaikille joukkueen pelaajille, toimihenkilöille ja etenkin faneille, jotka kannustuksellaan avittivat JäHin useaan maukkaaseen voittoon! Ja ovat aktiivisesti mukana tapahtumissa!!

Ensi kaudella nähdään jälleen entistäkin kovempi JälkiHiki-Hockey!

 

Tampereella 3.6.2020

Ville Kivimäki

Puheenjohtaja, JälkiHiki-Hockey ry