Kausikertomus 2018-2019

Ensi kauteen JälkiHiki-Hockey tulee jälleen tutulla ja turvallisella "entistä kovemmalla" otteella.

Jälleen kerran näihin samoihin lupauksiin päättyi viime vuoden kausikertomus, ja jälleen kerran uusi kausikertomus alkaa samoilla sävelillä. Elokuun alussa oli taas lupa odottaa, että Sentterin ovista astelee yksi toisensa jälkeen kivikovassa kunnossa olevia jähiläisiä! Siihen kun on vuosien saatossa jo päässyt tottumaan.

JälkiHiki-Hockey ry aloitti syksyllä 2018 17. toimikautensa ja samalla oli siis luvassa 17. kausi jääkiekkoa. JäHi pelasi kesällä jo hyvinkin perinteisesti puistofutista ja rullakiekkoa. Puistofutiksessa menestys oli totutun kovaa ja kärjen tuntumassa oleiltiin myöskin kesän jälkeen, joka merkitsi sitä, että ensi kesänä JäHi esiintyy puistofutiksen Valioliigassa eli erittäin kovatasoisessa lohkossa A. Rullakiekossa ottelut menivät juuri niin kuin pitikin, että rullamanageri Mannisen asettama tavoite playoffeista saavutettiin. Täyttyikö maha hyvän alkusarjan jälkeen jo, koska lauluun lähdettiin jo ensimmäisellä kierroksella? Kesätreenejä ei kesällä järjestetty lainkaan johtuen joukkueen fysiikkavalmentajan määräyksestä. Kesä piti viettää levossa pääasiassa, sillä levossa varsinkin Jähi-ihminen palautuu ja kehittyy entistä paremmaksi ja kovemmaksi suorittajaksi.

 

Joukkueen kokoonpano

Joukkueen kokoonpano kärsi todella isoista menetyksistä edellisen kauden jälkeen, kun joukkueesta päätti useampi pelaaja lopettaa mittavan kiekkouransa kilpasarjoissa. Pelaajavalmentaja hyökkäyspelin priimusmoottori Ville Kuusinen ripusti hokkarit naulaan, keskittyen huippuvalmentajan uraansa menestyneen Tamperelaisseuran riveissä. Myös oman pään fyysisenä pelotteena toiminut hyökkäävä peruspuolustaja Henri Ahokas siirtyi edistämään myyntiä suuren kansainvälisen rautakaupan palvelukseen täysipäiväisesti. Mister Lohjana tunnettu ja ison naisyleisön miksei miestenkin silmää miellyttävä tohtori Joose Kreutzer päätti siirtyä harrastesarjan puolelle vasta perustettuun Tuskahiki-Hockeyn riveihin. Maalivahtiosastolla nähtiin myös liikehdintää, kun monivuotinen rahastonhoitaja ja luotettava Jussi ”Brodeur”Seppänen siirtyi MR. Lohjan mukana Tuskahiki-hockeyn riveihin. Kauden puolessa välissä JäHiin kaapattu Tuomas ”tumppi” Kantola saatiin houkuteltua messevällä rahasummalla kilpailevan AHK:n riveihin. Suomalaisen kiekkoilun parhaan valelämäriharhautuksen osaava puolustuksen tuki ja turva, maajoukkuetaustan omaava Tuomas Pärssinen myöskin heitti pelivarusteensa pannuhuoneen puolelle. Hyökkäyksestä katosi myös maaleja liukuhihnalta sylkevä Juho Pohjoismäki kilpailevan AHK:n riveihin. Tässä tapauksessa on jäänyt arvoitukseksi, minkälaisen sopimustarjouksen Kokki Hyvärinen teki Juholle. Myöskin Aleksanteri Nuppula ja Reima Saviluoto katosivat JäHin riveistä.

Yllä olevista kovista menetyksistä huolimatta joukkueen johto ei ollut huolissaan joukkueen kasaantumisesta tulevalle kaudelle. Sen verran laajaa scouttaamista ja verkostoitumista oli tehty ja hetkessä oli pelaajia jonoksi asti. Valmennukselle ja joukkueen johdolle sateli tarjouksia pelaajista, joista päästiin tekemään valintaa.
Keski-Suomen Rotenberg eli Riku Backända oli levittänyt sanaa Jämsän seudulle avoimista pelipaikoista, mistä saatiinkin pari mainiota pelimiestä mukaan. Hyökkääjänä, mutta tarvittaessa myös puolustajan hommat taitava Jämsänkosken moniosaaja kovan ja tarkan laukauksen omaava Alexander Ovetshkiniin verrattavissa oleva Harri Paju liittyi vahvistamaan JäHiä. Oikeakäsi alhaalla puolustava pelaaja Valtteri Leppikorpi liittyi myös JäHin vihreisiin. Valtteri havaittiin joukkuepelaajaksi viimeisen päälle hänen tukien avokätisesti joukkueen päätösreissua. Jämsän pelaajapajatso rupesi olemaan tyhjä ja Ruoveden oma poika ikiruukie Onni Aalto otti puhelimen silkinpehmeisiin käsiin ja otti puhelun, Tapparan juniorimyllyn käyneelle terrierimäiselle ja Jyrki Lumme tyyppisellä liulla varustetulle Riku Pullille joka pienen myyntipuheen jälkeen innostui liittymään joukkueen vahvuuteen. Pikkuveljeämme Hiki-Hockeyta aikaisemmin edustanut fyysinen ja vikkeläjalkainen hyökkijä Mikael Ahonen päätti välivuoden jälkeen jatkavansa hienoa harrastusta JäHissä. Maalinsuulle saatiin Kivimäelle asiapariksi yhteensä kahden lopettaneen maalivahdin pituinen ja erittäin tyylikäs koppari Tuomo Liukku, joka myös edusti Hiki-Hockeyta edellisessä elämässään. Viimeinen avoin pelipaikka täytettiin Länsi-Tampereen suunnalta, josta tunnetusti löytyy kovia pelimiehiä ja tämäkään vesseli ei tuottanut tämän suhteen pettymystä. Jässin ”pikkuveli” Mäenpään Esa, keneltä löytyy etunimikaimansa Keskisen tasoinen pelisilmä ja erään suuren NHL:ssä vaikuttavan lähes naapurista kotoisin olevan maalintekijän laukaus. Maailmanympärys matkalla ollut Jouni Anttila palasi joukkueen kokoonpanoon tammikuussa monta kokemusta rikkaampana.

 

Pelit menivät hiukan alakanttiin

Jo toisena peräkkäisenä kautena JäHi pelasi harjoitusottelun ennen sarjan alkua, tällä kertaa saimme kutsun Urjalaan, paikallista Sisu kiekkoa vastaan pelaan. Tästäkään kutsusta emme kieltäytyneet vaan lähdimme katsomaan miltä se pelaaminen näyttää ja tuntuu hyvin levätyn kesän jäljiltä. Otteluhan ei sinänsä tarjonnut mitään ihmeitä, vaan voitto haettiin sieltä leikitellen lukemin 9-3. Tuliko tästä kauden avanneesta pelistä liiallinen hyvän olon tunne pelaajille vai mistä johtui hankaluudet kaukalossa sarjapeleissä?

Alkusarja meni JäHiltä todella heikolla menestyksellä: 2 voittoa, 0 tasapeliä ja 10 tappiota, ja alkusarjan sijoitus seitsemäs eli viimeinen. Kohokohtana alkusarjassa aina yhtä mukavan Parkanon Kiekon voittaminen selvin 7-4 lukemin, kahdella ketjulla kaverin täyttä neljää kentällistä vastaan. JäHin kotipelit pelattiin taas pääasiassa jossain muualla kuin Sentterin kotikaukalossa. Välillä oltiin pelailemassa Haka3:ssa, Tesomalla tai Sentterin uuden puolen lentokentällä. Alkusarjan heikon menestyksen jälkeen joukkueen johto poikkeuksellisesti luotti valmennukseen eikä valmennusta totutusti erotettu, vaan vedottiin edelleen vääriin kaukalo-olosuhteisiin sekä epäonnistuneeseen kesäharjoitteluun.

Jatkosarjassa ei varsinaisesti ollut tavoitteita, koska alkusarja varmisti jo tavoitteiden toteutumisen, ei putoamista (kabinettipäätös) eikä karsintoja II-divariin. Jatkosarjassa JäHi sijoittui kymmenenneksi yhdentoista joukkueen sarjassa, 10 ottelua, 2 voittoa, 2 tasapeliä ja 6 tappiota.

Kauden saldona oli murheellisesti 22 ottelua, joista 4 voittoa, 2 tasapeliä ja 16 tappiota.

 

Sataset paukkui

Kauden aikana Petri Niemi pelasi ottelun numero 200 JäHin paidassa 13.10.2018 KooVee II vastaan.

Ville Kivimäki eli allekirjoittanut saavutti viidentenä pelaajana 200 JäHi-ottelun rajapyykin 25.11.2018 UpLakers II ottelussa.

Oliver Schärer rikkoi kunnioitettavan 100 ottelun rajapyykin 23.2.2019 LeKi II pelissä.

Matti Kinnari pääsi myös 100 pelattuun JäHi peliin 9.3.2019 NoPy 2 pelissä.

Parkanon yleisön suureen suosioon jostain syystä noussut Matias Jääskeläinen sai tehopisteen numero 100 täyteen 23.3.2019 ottelussa Suolahden Urho II vastaan. Tämä merkkipaalu vaati Jässiltä vain 66 ottelua.

 

Yhteenveto kaudesta

Kausi oli pitkän JäHi historiani ehkä haastavin ja vaikein pelillisesti, mutta kaukalon ulkopuolella ja muutenkin meininki pysyi edelleen hyvänä ja vaikkei se aina kovin hauskalta tuntunut, niin JäHin sloganin #ilokentällänäkyykatsomossa pitää paikkansa ja se on hyvä niin. Hienoa porukkaa pukukoppi täynnä ja meininki pysyi hyvänä karvaista tuloksista kaukalon puolella huolimatta.

Kauden päätösreissu suuntautuu tällä kertaa Puolaan ja siellä Gdanskin kaupunkiin. Jalkapalloa emme tänä vuonna pääse katsomaan valitettavasti, mutta reissun tapahtumavastaava Koskela lupasi selvitellä onko mahdollista päästä katsomaan jotain muuta mielenkiintoista urheilua ja ilmeisesti rugby luetaan siihen. Se jää nähtäväksi onnistuuko tämä elämys.

Viime kesänä perustettiin myös harrastesarjaan TuskaHiki-Hockey, minne jatkuu pelaajapolku pelaajan niin halutessa automaattisesti JäHistä ja tämä luo hyvää jatkumoa kiekon parissa ja varsinkin Hikiperheessä. Tämän kauden rosterista on ainakin yksi pelaaja hyödyntämässä kyseistä polkua.

Toukokuussa pelataan vielä Hiki-turnaus, johon osallistuvat JälkiHiki-Hockeyn lisäksi Hiki-Hockey, KylmäHiki-Hockey, TuskaHiki-Hockey ja Hiki-Hockey seniors.

Uudet pelaajat lunastivat odotukset heille asetetut odotukset kaikin puolin ja vuoden ruukie valitaan ja palkitaan saunaillassa.

Pistepörssin voitti pelaajavalmentaja Sami Niemenmaa ja maalipörssin voitti Onni Aalto.

Tänä vuonna olimme valtakunnan III-divarin seitsemänneksi vanhin joukkue kunnioitettavalla 33,45 vuoden keski-iällä. Paino keskiarvossa olimme vasta sijalla 25. 84,36 kilolla, mutta pituus on valttia 182,64 cm keskipituudella olimme neljänneksi isoin joukkue.

 

Kohti uutta kautta

Tulevan kauden rosteriin on tulossa pieniä muutoksia, mutta joukkueen runko säilyy hyvänä ja totuttuun tapaan laadukkaana kaikin tavoin. Ja ei hätää joukkueen keski-ikä ei tule laskemaan alle 30-vuoden missään tapauksessa.

Sentterin jää on jälleen kovalla koetuksella elokuun alussa, kun JäHi aloittaa jääharjoittelun.

Suuret kiitokset kaikille joukkueen pelaajille, toimihenkilöille ja etenkin faneille, jotka kannustuksellaan avittivat JäHin useaan maukkaaseen voittoon! Ja ovat aktiivisesti mukana tapahtumissa!!

Ensi kaudella nähdään jälleen entistäkin kovempi JälkiHiki-Hockey!
 
Tampereella 20.4.2019
Ville Kivimäki
Puheenjohtaja, JälkiHiki-Hockey ry