Kausikertomus 2016-2017

Ensi kauteen JälkiHiki-Hockey tulee jälleen tutulla ja turvallisella "entistä kovemmalla" otteella.

Jälleen kerran näihin samoihin lupauksiin päättyi viime vuoden kausikertomus, ja jälleen kerran uusi kausikertomus alkaa samoilla sävelillä. Elokuun alussa oli taas lupa odottaa, että Sentterin ovista astelee yksi toisensa jälkeen kivikovassa kunnossa olevia jähiläisiä! Siihen kun on vuosien saatossa jo päässyt tottumaan.

JälkiHiki-Hockey ry aloitti syksyllä 2016 15. toimikautensa ja samalla oli siis luvassa 15. kausi jääkiekkoa. Kesän 2016 aikana JäHi tuttuun tapaan pelasi sekä puistofutista että rullakiekkoa. Nämä lajit olivat pelaajille vapaaehtoisia, ja siksi kummastuttikin miksi niin moni niihin osallistui. Kesäreenejäkin järjestettiin viikoittain juhannuksesta elokuun puoliväliin asti. Itse en päässyt kesäreeneihin osallistumaan, mutta en usko sen vaikuttaneen kuntooni ainakaan heikentävästi, koska harjoittelupaikaksi ilmoitettiin Pyynikin näkötornin munkkikahvila. Kauden alussa järjestetty punnitustilaisuus vain vahvisti näkemystäni.

Joukkueen kokoonpano

Edelliskausi meni JäHiltä erinomaisesti ja samaa piti olla luvassa myös tällä kaudella. JäHin rosteri koki kuitenkin kovia kolauksia ennen sarjan alkua. Hyökkäyspäästä lähti edelliskauden ruukie Harri Saarinen. Hänelle kävi kutsumus parantamaan sairaita porilaisia. Puolustuspäästä poistui Mikko ”Mad dog” Tuomola. Mies, joka oli kaukalossa turvannut JäHin maalin edustan. Nyt hän lähti turvaamaan rauhaa Libanoniin. Puolustuksen taitavin kiekonkäsittelijä Valtteri Vainio sai ammattilaissopimuksen Uuden-Seelannin taalaliigaan. Ja hän kävi siellä voittamassa maan mestaruuden sekä fanien sydämet.

Rosterissa oli ammottava aukko paikattavana. JäHin hallitus piti kriisikokouksen ja päätti kokeilla aukon paikkaamista laadun sijasta määrällä. Niinpä JäHiin hommattiin raamikas ja kokenut alasarjajyrä Kimmo Myllynen. Kimmon esitykset kaukalossa tiedettiin ennalta erittäin vaarallisiksi. Eikä hänen pukukoppipresenssinsäkään ollut tiettävästi vielä vertaistaan löytänyt. Paljon odotuksia oli siis ruukien suhteen.

JäHissä nähtiin myös yksi comeback, kun Juuso Lahtinen puki jälleen vihreän sotisopan ylleen. Juuson kausi alkoi upeasti. Ekassa pelissä kaksi tehopistettä. Valmennusjohto kuvittelikin jo mielessään, että nyt nähdään Juusolta 50 pisteen kausi. Valitettavasti tuo ensimmäinen peli jäi kauden viimeiseksi loukkaantumisen takia.

JäHin kovimman lämärin omaavalta Sami Järvensivulta odotettiin paljon. Hän on tiettävästi ainut sokea pelaaja, joka on tehnyt yli 100 pistettä kolmosdivarissa. Hänenkin kohdalla valmennusjohdolle jäi vain tyhjä tuijotus, sillä Samin kesällä alkanut heinänuha kesti aina seuraavaan kevääseen asti, mikä piti hänet poissa kaukalosta koko kauden.

Menestys jäi kaukalon ulkopuolelle

Kausi ei tuonut menestystä kaukalossa. Saldona 18 pelistä oli vain viisi voittoa, yksi tasapeli ja 12 tappiota. Sen enempää selittelemättä, en keksi huonolle menestykselle muuta syytä kuin Sami Järvensivun poissaolo. Tuskin Suomikaan olisi voittanut maailmanmestaruutta 1995 ilman Timo Jutilaa.

Kauden alkaessa pelaajilla oli suuret toiveet, että kerrankin JäHi saisi taktiikkaneron valmentajaksi. Olihan sentterin käytävillä näkynyt liigastudiosta tuttuja naamoja. Syyskokous ja saunailta toivat sitten lunta tupaan. Valmentajat olivat taas samat tutut Sami Niemenmaa ja Joose Kreutzer. Uusia kuvioita heillä ei ollut tarjota, mutta uudet tussit ja fläppitaulu riittivät siihen, että he tulivat valituksi. Tällä kaudella JäHi päätti panostaa voimaharjoitteluun aikaisempaa enemmän, siksi joukkueeseen nimettiin erikseen fysiikkavalmentajat. Tästä osiosta vastuun saivat kantaa joukkueen pienimmän rasvaprosentin omaavat Timo Komu ja Matias Jääskeläinen.

Jos kaukalossa ei tullut menestystä totuttuun tapaan, niin ainakin oheistoiminnassa sitä tuli. Puheenjohtajan roolissa oli ilo huomata, kuinka aktiivisesti porukka osallistui saunailtoihin ja päätösreissuun. Näillä asioilla saattaa olla joku syy-seuraus-suhde, mutta en spekuloi sitä sen enempää.

Hyväntekeväisyyskalenteri

Joukkueen puuhamies Ville Kivimäki alkoi puhumaan hyväntekeväisyydestä ja kalenterin tekemisestä joskus JäHi-uransa alkutaipaleella kymmenisen vuotta sitten. Sinnikäs tekeminen sai viimein sinetin, kun kalenteri saatiin julkaistua syksyllä. Kalenteri tehtiin hyvällä maulla ja pilke silmäkulmassa.

Hyväntekeväisyyden kohteeksi valittiin Tampereen lastenklinikan tuki ry. Oli ilo huomata, kuinka helposti saimme hyvälle asialle sponsoreita. Pystyimme painattamaan kalenterit mainostuloilla, joten pystyimme tilittämään koko myyntihinnan lyhentämättömänä TaLaTulle. Saimme projektiin mukaan kuvaajaksi Tiina Raatikaisen, joten meidän tehtäväksi jäi vain näyttää hyvältä kuvissa.

Kalenteria painettiin 325 kpl. Kaikki sponsorit saivat yhden kappaleen. Ensimmäinen painosta tullut kalenteri huutokaupattiin pelaajien nimikirjoituksilla höystettynä 500 euron hintaan. Loput myytiin 10 euron kappalehintaan. Kalenteri oli siis loppuunmyyty ja lahjoitussumma yhteensä 3430 euroa.

Kiitos kaikki sponsorit, kuvaaja, kalenterin ostajat ja tekemiseen osallistuneet. Yhdessä on ilo tehdä hyvää.

Sataset paukkuivat

JäHissä on ollut tapana palkita henkilöitä, jotka saavuttavat pyöreitä rajapyykkejä (ottelut, maalit, syötöt ja pisteet). Tällä kaudella sataset paukkuivat vain Sami Niemenmaalla, joka saavutti 100 ottelua ja 200 pistettä. Mutta koska Sami ei ollut saunaillassa paikalla vastaanottamassa palkintoaan, palkittiin Joose Kreutzer poikkeuksellisesti 100 rangaistusminuutista.

Kaikkien aikojen jäähytilaston kärkimies Tuomas Männistö jäi minuutin päähän 300 rangaistusminuutin rajasta. Siinä jäi saavutettavaa vielä seuraavalle kaudelle.

Yhteenveto kaudesta

Kuten todettu, menestystä ei tullut kaukalossa, mutta siitä voi (yrittää) syyttää jääkiekkoliittoa. Kolmosdivarin ottelumäärä oli aikaisemmin 24-25 ottelua kaudessa. Ottelumäärä on jostain syystä ollut viimeiset kaksi kautta vain 18 ottelua. Tämä tarkoittaa sitä, että JäHi olisi voinut voittaa 6-7 ottelua enemmän, jos ottelumäärä olisi totutulla tasolla.

Kauden päätösreissulla JäHi suuntasi Hampuriin. Siellä kierrettiin nähtävyydet ja käytiin ottamassa vaikutteita FC Jälkihien puistofutisjoukkueen taktiikkaan HSV:n pelistä. Taisi siellä olla jotkut satamakarnevaalitkin. Joukkueen nestori Jussi Nykänen lupasi kauden alussa, että jos Tappara voittaa mestaruuden, niin hän leikkaa mulletin päätösreissulle. Kaikkihan me tiesimme, että Tappara voittaa ja että Jussi on sanojensa mittainen mies. Odotimme siis koko kauden, että näemme Jussin kampauksen. Upeahan se oli. Eikä se jäänyt myöskään hampurilaisilta huomaamatta.

Kiekkokauden päätteeksi pelattiin vielä Hiki-turnaus, johon osallistui JälkiHiki-Hockeyn lisäksi Hiki-Hockey, KylmäHiki-Hockey, TuskaHiki-Hockey ja Hiki-Hockey seniors. JäHi tuttuun tapaan pyrki välttämään voittoa, jotta emme joutuisi järjestämään turnausta seuraavana vuonna. Turnaus sujui JäHiltä tämän suunnitelman mukaisesti. Myöhemmin kuitenkin paljastui, että turnauksen järjestämisestä ei jatkossa vastaakaan enää edellisvuoden voittaja, vaan systeemi on muutettu kiertäväksi vuoroksi osallistuvien joukkueiden kesken. Ja kuinka ollakaan ensi vuonna JäHi saa järjestämisvastuun. Voimme siis pitää JäHiä Hiki-turnauksen moraalisena voittajana.

Pistepörssin voitto meni Juho Pohjoismäelle. Hän teki huikeat 14 maalia ja 12 syöttöä, eli yhteensä 26 pistettä 11 ottelussa.

Joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi äänestettiin maalivahti Ville Kivimäki. Hän voitti myös vuoden JäHi-teko-palkinnon hyväntekeväisyyskalenterin puuhamiehenä.

Vuoden ruukie jouduttiin äänestämään, vaikka ehdokkaita oli vain yksi. Oikeus voitti ja tiukan äänestyksen tuloksena Kimmo Myllynen valittiin vuoden ruukieksi. Voisi siis sanoa, että JäHin scouttausosasto onnistui tänäkin vuonna.

Ennen kauden alkua kisattiin myös JäHin olympialaiset eli tuttavallisemmin jälimppialaiset. Podiumilla nähtiin edellisvuosilta tuttu kolmikko ja kirkkaimman mitalin vei tällä kaudella kapteeni Timo Komu.

Kohti uutta kautta

Tulevaan kauteen JäHi lähtee ilman valmentajaa. Yleensä JäHi on erottanut valmentajansa kauden päätteeksi. Tänä vuonna näin ei tarvinnut toimia, koska päävalmentaja Sami Niemenmaa ymmärsi erota itse. Valitettavasti hän ei vielä elokuun alkupuolella ole totuttuun tapaan tullut häntä koipien välissä anomaan paikkaansa takaisin. Sami, jos luet tämän niin soita mulle!

Tulevalla kaudella kannattaa pelaajista seurata Juho Pohjoismäkeä. Hän teki menneellä kaudella JäHin kaikkien aikojen pisimmän pisteputken, joka on edelleen auki. Putken pituus on tällä hetkellä 32 ottelua, eli se on koko Juhon JäHi-uran mittainen.

Tulevan kauden rosteri on vahvempi, tai ainakin vanhempi kuin koskaan. Pelaajien keski-ikä on jo yli 33 vuotta. Kokemus on valttia, sanovat. Mutta nuoret ovat nopeita, tiedän. JäHin scouttausosasto yrittää löytää muutaman 90-luvulla syntyneen pelaajan ennen kauden alkua, koska vastustajat ovat jo siirtyneet 2000-luvulle.

Suuret kiitokset kaikille joukkueen pelaajille, valmentajille, toimihenkilöille, sponsoreille ja etenkin faneille, jotka kannustuksellaan avittivat JäHin useaan (?) maukkaaseen voittoon!

Ensi kaudella nähdään jälleen entistäkin kovempi JälkiHiki-Hockey! 

Tampereella 13.8.2017

Jari Viskari

Puheenjohtaja, JälkiHiki-Hockey ry