Kausikertomus 2011-2012

05.05.2012

”Ensi kauteen JäHi tulee entistä kovempaa. Kesällä pelaajat tekevät kovasti töitä, jotta oltaisiin iskussa heti kauden alussa ja valmennusjohto on lupautunut päivittämään pelikirjansa viimeinkin 2000-luvulle.”

Näihin lupauksiin ovat päättyneet JälkiHiki-Hockeyn kausikertomukset aikaisempina vuosina eikä ole mitään syytä yrittää muotoilla asiaa uudelleen. Vuosien saatossa on tullut hyvinkin selväksi, että jähiläisten harjoittelumotivaatio on kesälläkin aivan tapissa. Syksyisin hallille saapuu aina toinen toistaan rautaisammassa kunnossa olevia sotureita. Jääkiekko on ainoa asia jähiläisen sielua hyväilevä asia maailmassa, joten sitä ei grillailuilla sekä terassilla istuskelulla pilata.

Kaudella 2010 – 2011 JäHi teki merkittävän murtautumisen mediassa tuottamalla entistä enemmän materiaalia nettiin videoiden muodossa. Lisäksi JäHi-night –tapahtuma toi suurta näkyvyyttä seuralle ja kotiotteluissa Sentterin katsomo oli revetä liitoksistaan väenpaljouden seurauksena. Suosion nousukiito toi JäHille totuttua enemmän menestyspaineita tälle kaudelle. Fanien menestyksen nälkä olisi pystyttävä tyydyttämään tavalla tai toisella.

Jo ennen kauden alkua seuranjohto osoitti menestyshalukkuuttaan merkittävien pelaajahankintojen kautta. Kaukaa viisaasti JäHi teki ensimmäisen liikkeen tätä kautta varten jo varhain edellisellä kaudella kiinnittämällä maalivahdiksi vanhan tutun Ville Kivimäen. Kesällä JäHi kävi pitkät neuvottelut medialta salassa, joiden seurauksena seuraan paluun tekivät Sami Järvensivu, Timo Komu ja Jarmo Altonen. Heidän lisäkseen joukkueeseen liittyivät myös ex-HiHolaiset Joose Kreutzer ja Eemeli Tinkanen sekä Juho Viiala, Markus Ojanen ja Lari Nivala. Eli siis seuran vahvuuteen liittyi peräti kahdeksan uutta ja ”uutta” pelaajaa. Muutos edelliskauteen oli siis suuri. Suuria menetyksiäkin koettiin, kun mm. Ricky Tourunen ja Tero Järvinen lähtivät kohti uusia rusettiluisteluja.

Pelillisesti JäHi vastasi huutoon heti kauden alussa. Alkusarjassa oli hyvä happi päällä ja voittoja kertyi mukavasti. Aikaisempinakin vuosina JäHiltä on nähty hyvää peliä heti syksyllä, mutta tällä kertaa oli tapahtunut oleellisia muutoksia. Yleisesti oli jo ehditty tottumaan siihen, että JäHin pelit ovat maalirikkaita – molempiin päihin. Tälle kaudelle JäHi olikin parsinut puolustuspelinsä kokoon eikä maalilamppu enää polttanut maalivahdin niskaa kovinkaan usein. Tämä tietysti johti myös vähempään maalimäärään hyökkäspäässäkin. Mutta pääasia oli, että voittoja napsahtelee. Niitä napsahteli itseasiassa niin usein, että seura- ja valmennusjohto säikähti hieman. Syksyyn oli otettava normaalia kovempia harjoituksia, jotta ei kävisi niin ikävästi, että JäHi joutuisi kakkosen karsintaan ja sitä kautta jopa nousemaan kevääksi sinne. Pieni harjoituskuorman lisääminen onnistui ja JäHi jäi sopivasti karsintojen ulkopuolelle. Harmillisesti joukkuelaisten kroppa oli rasitettu huippuunsa kesken kauden ja siitä toipuminen veisi aikansa. Jatkosarjan tavoitteista jouduttiin siis taipumaan, mutta se uhraus oli tehtävä. Jatkosarja ei ollut siis aivan alkusarjan kaltainen menestyksen puolesta ja sijoitus sarjataulukossa jäi hieman vaatimattomaksi...joskaan ei nyt sentään viimeiseksi.

Pelin ulkopuolella JäHissä tapauhtui jälleen paljon asioita. JäHi-illat saivat ansaittua jatkoa ja seura sopikin yhteistyösopimuksen O’Connell’s Irish Bar:n kanssa. Tämän sopimuksen myötä pystyttiin takaamaan huippusuositun konseptin jatkumisen tulevaisuudessakin. O’Connell’s otti myös näkyvän paikan JäHin uudessa peliasussa, joka otettiin käyttöön kauden todellisella huippuhetkellä, Talviklassikossa!

JälkiHiki-Hockey juhli helmikuun 18. päivä 10-vuotista taivaltaan kohtaamalla Tampereen legendaarisella Koulukadun tekojääradalla rakkaan vastustajan Hiki-Hockeyn. Ottelu oli samalla virallinen III-divisioonan sarjaottelu. Tapahtuman puuhaaminen aloitettiin jo edellisenä keväänä ja kaikki työ palkittiin lähes täydellisenä onnistumisena. Olosuhteet olivat juuri sopivat, yleisöä oli paikka erittäin mukavasti (n. 150) ja tunnelma oli katossa. Itse ottelu oli myös erittäin jännittävä ja viihdyttävä, päättyen tasanumeroihin 4-4. Klassista meininkiä jatkettiin molempien porukoiden ja fanien kesken missäpä muuallakaan kuin O’Connell’sissa. Tapahtuma aiheutti paljon positiivista keskustelua ennen ja jälkeen, joten ei olisi ihme, jos sama tapahtuma nähtäisiin uudelleen ensi kaudella.

Klassikon lisäksi kausi oli tietystikin tavalliseen tapaan täynnä hienoja hetkiä, kuten mm. seuran pitkäaikaisen valmentajan Vähy Väisäsen saavuttama neljän vuosikymmenen ikä ja kauden päättänyt Hiki-turnaus.

Kesäharjoittelun jähiläisillä kuuluu jälleen mm. rullakiekko, jonka avulla monet joukkuelaiset ovat vuosien mittaan käyneet pitämässä tuntumaa. Lisäksi nyt toista vuotta JäHi kisailee FC JälkiHiki –joukkueella Tampereen puistofutisherruudesta. Ensimmäisen vuoden hakemisen jälkeen joukkueella on vankka tavoite napata vähintään lopputurnauspaikka. Kuten yleensä on ollut tapana, JäHin tavoitteet on saavutettu, joten eiköhän lopputurnaus tai jopa jonkinlainen mestaruuden näköinenkin sieltä napsahda.

Ensi kauteen JälkiHiki-Hockey tulee jälleen tutulla ja turvallisella ”entistä kovemmalla” otteella.

Suuret kiitokset kaikille joukkueen pelaajille, toimihenkilöille (erityiskiitos Lauri Touruselle) ja etenkin faneille, jotka kannustuksellaan saivat otteluista todellisia elämyksiä.

Tampereella 5.5.2012,

Pekka Seppänen

Puheenjohtaja,
JälkiHiki-Hockey ry