Nyt kun rullakiekkokausikin on jälleen kerran puolivärierätappion myötä ohi, lienee aika paketoida JäHi-uraa vihoviimeisen lyhyen kirjoitelman muodossa.

Tätä lukiessasi Arto Manninen on todennäköisesti rullakiekon saunaillan jälkilöylyissä jo poistanut jäsenyyteni JäHin Whatsapp-ryhmästä ja mitätöinyt kaikki muutkin kulkulupani.
Sellaista se on, luonnollinen elämän kiertokulku, JäHin jatkumona kutsuu vanhojen viiksekkäiden (mahakkaiden) poikien Tuskahiki-Hockey.

Haluaisin tässä kohtaa siis käyttää tilaisuuden kiittää kaikkia ylipitkän JäHi-urani aikaisia joukkuetovereita, niin hienoja herrasmiehiä kuin myös sekalaisia mulkvisteja. Kumpaakin sorttia on ollut tarjolla riittämiin, kumpiakin tarvitaan, ja aina on kaikki toimeen tultu loppujen lopuksi.

Niin sanottuja profiilipelaajia on tullut vastaan lukematon määrä, olisi melko epäreilua alkaa nimeämään (huippu-uraansa myös paketoivan) Jukka Laihon lisäksi ketään erikseen. Joillakin on ollut enemmän annettavaa kentän ulkopuolella kuin kentällä, parhailla ehkä vähän molemmissa. Kaikki kyllä tietävät kuka kuuluu mihinkäkin kerhoon.

Huhujen mukaan JäHin vakioreportteri Jussi Nykänen jatkaa vielä ainakin yhden kauden, joten toivottavasti pääsen nauttimaan viihdyttävistä pelianalyyseistä heti syksystä alkaen, jollen itse ehdi paikan päälle sikakatsomoon. Toivottavasti niissä myös kerrotaan, kuinka kesän uudet tähtihankinnat johtavat JäHin takaisin voittojen tielle. Jokisen Ollia lainatakseni, nyt jos koskaan on JäHissä sukupuolenvaihdoksen aika.

Pidemmittä jaaritteluitta hyvää kesää kaikille, alla vielä lopuksi aiheeseen sopiva joutsenlaulu. Tack och adjö!

- Nipa #25

* pieni prelude *

Taas pakit pihalla nään,
kulmissa yksin etsivän äijiään.
Mä siihen paikalleni jäähylle jään,
siihen jäähylle jään.

Lennän vuosien taa,
nuo Reenipäiväkirjat valtaansa saa.     [2013-2017]
Ne ylivoimaan kaipaa taas laukojaa,
kaipaa taas laukojaa.

Nuo hetket raportista aikanaan,
kun silmämuniin heijastuu.
Saa toiset uskomaan toimittajaan,
tai sen humalaan, tai mihin vaan.

Muttei kuitenkaan JäHin pelikirjaan.

* pieni interlude *

Mä kerran avasin sen,
tuon puolen vuosisadan hyökkäyksen.
Mun oli helppo olla onnellinen,
olla onnellinen.

Nyt mitä torstaisin teen,
kun ovet Sentterin on sulkeutuneet?
On enää muistikuvat kellastuneet,
ne selaan taas uudelleen ja taas uudelleen.

En ehkä sääliäsi kaipaa,
ei se saa mieltäin muuttumaan.
Kun Tuska sopimusta tarjoaa,
tuo Tuska kiinnittää kenet vaan.
Tuo Tuska kiinnittää...

Suruhuntuni näät,
se joka kausi saanut on hengittää.
Mut väärä tuomio taas sai itkemään,
mut sai itkemään.

Tahtoisin olla niin kuin silloinkin,
kun peityin viher-valkoiseen.
Se jäänyt on jo ajan jalkoihin,
niin kuin minäkin.

* koskettava viulu- ja huilusoolo *

Tahtoisin yrittää,
mä että silloin kiekon tielle jään,
kun kudin lähtevän mä lavasta nään,
kun kudin lähtevän nään.

Nuo toiset saunaillois' kaljoineen
ja aina kantabaareissaan,
nuoruuden tehoista kai haaveilee,
ja Tuskaan vain menee,
tai lopettaa.

Vaik' hetken lähempänä kuolemaa,
ei vaihdu Tuska milloinkaan.
Kun Tuska sopimusta tarjoaa,
tuo Tuska kiinnittää kenet vaan.
Tuo Tuska kiinnittää - kenet vain haluaa!

* pieni postlude *