Kaksi peliä, kaksi tappiota

JäHille oli säästetty alkusarjan päätökseksi kahden pelin viikonloppu, kun lauantaina Kaukajärven Sentterissä vastaan luisteli Nokian Sables, ja sunnuntaina iltapäivällä vastassa Parkanossa oli PK-83. Lähtökohdat otteluihin eivät olleet parhaat mahdolliset, kun erinäisistä syistä kokoonpanosta oli poissa monta tärkeää pelimiestä. Lauantain kotipeliin saatiin vielä kasaan kolme kenttää miehiä, mutta sunnuntaina Parkanoon lähti vain kaksi ketjua kenttäpelaajia ja molemmat terveet maalivahdit.

Lauantai, JäHi vs Sables

Sables oli pyöritellyt JäHiä kauden avausmatsissa Nokialla peräti 10-3, joten ottelusta lähdettiin luonnollisesti hakemaan revanssia. Edellisessä ottelussa Sables oli saanut valtavan määrän läpiajoja ja muita avopaikkoja nopeiden pelaajiensa, mutta etenkin JäHin puolustuksen totaalikoomailuiden ansiosta. Tämä tuskin kuulostaa kenenkään mielestä järkevän ihmisen ajatusmaailmalta, mutta olin lauantaina ennen matsia taas kerran luottavainen siihen, että tällä kertaa JäHi pelaisi tiiviillä viisikolla järkevästi, tehden näin ollen maalivahdin urakasta hieman helpomman. En nyt voi olla täysin varma mitä muiden JäHiläisten mielessä liikkui, mutta ennen matsia aistin kopissa vahvojen miehisten tuoksujen lisäksi vankkaa uskoa omaan osaamiseen ja valmennuksen pelifilosofiaan. Päävalmentaja Ville Kuusinen oli estynyt, joten valmennusvastuun kantoivat Villen oikea käsi, Matias Jääskeläinen, ja vasen käsi, Joose Kreutzer. Alla olevissa kuvissa jokainen voi nähdä valmentajien kasvoilta täydellisen keskittymisen ja uskon omaan joukkueeseensa.

Koutsien alkurituaalit

Latautumisesta ja hyvästä valmistautumisesta huolimatta JäHi jäi lauantaina taas kerran telineisiin, kun Sables rokotti jo ensimmäisessä vaihdossa. JäHin maalivahdista Tuomas Kantolasta katsottuna vasemmalta puolelta lähtenyt rannelaukaus muutti ilmeisesti puolustajan mailasta suuntaa ja painoi verkon perukoille. JäHi ei aikaisesta takaiskusta kuitenkaan masentunut, vaan tuli tasoihin muutaman minuutin kuluttua. Aloituksen jälkitilanteesta Matias Jääskeläinen pelasi Joose Kreutzerin kaksin maalivahdin kanssa, ja Joose esitteli pehmeitä käsiään laittaen kiekon varmasti rystyllä maaliin. Sables meni kuitenkin jälleen johtoon hetken päästä, kun JäHin hyökkäys pysähtyi puolustussiniviivalla, jonka jälkeen Sables pelasi nopeasti ylivoimahyökkäyksen josta kiekko kimpoli vielä tolppaan, mutta vierasjoukkueen pelaaja ehti ensin irtokiekkoon ja siirsi sen tyhjään maaliin. JäHi pääsi vielä loppuerän aikana kaksi kertaa ylivoimalle, mutta lisäosumia ei syntynyt kumpaankaan päähän.

Toisen erän alkuun Sables painoi pelin vahvasti JäHin päätyyn, mutta Tuomas Kantola piti vierasjoukkueen pois maalinteosta. JäHi käänsi yhden painostusjakson nopeasti läpiajoksi, kun Jukka Laiho riisti kiekon, pelasi sen Artturi Koskelalle joka vapautti Juho Pohjoismäen kaksin Sablesin maalivahtia vastaan. Sami Järvensivun ripustettua hokkarit naulaan on Juho varmasti yksi tämän hetken parhaimpia, ellei jopa paras, mies JäHistä näissä tilanteissa. Tällä kertaa ei nähty Spinaroonia, vaan terävän kliininen rannekuti ylänurkkaan. JäHin vaihtopenkillä oli hetken kaikilla kivaa, kun yläfemmat lentelivät Juhon nostaessa kätensä kohti hallin kattoa, ties kuinka monennen kerran urallaan. Erä jatkui tasaisena vääntönä, mutta ilmassa oli hieman aistittavissa turhautumista vierajoukkueen toimesta, kun tuomarien tuomiot eivät tuntuneet käyvän yksin Sablesin pelaajien ajatusten kanssa. Sablesille tuomittiin erässä peräti viisi kaksiminuuttista, mutta JäHin ylivoima oli muutamaa harvaa tilannetta lukuunottamatta totutun apaattista. Jari Viskarilla oli erän viimeisellä minuutilla erittäin hyvä maalipaikka, mutta veto viipyi sen verran että vastustaja ehti blokkaamaan Jarin vedon. Sables otti erän jo päätyttyä vielä lisäjäähyjä, ja näin JäHille tarjottiin kolmannen erän alkuun yli minuutti viidellä kolmea vastaan ylivoimaa.

JäHin ykkösketjuna pelannut hyökkäysketju, Jussi Nykänen laidoillaan normaalisti puolustajina pelaavat Henry Vähä-Ruohola ja Matti Kinnari, ei ollut vakuuttanut ylivoimapelissä, joten kopissa valmennusjohto päätti pistää erän alun tärkeään ylivoimapeliin parasta mitä joukkueesta lauantaina löytyi, eli kolmosketjuna pelanneet Joose Kreutzer, laidoillaan Matias Jääskeläinen ja Juho Pohjoismäki. Puolustukseen valmennusjohto päätti laittaa kiekollista huippuosaamista Oliver Schärerin ja Tuomas Pärssisen muodossa. Rationaalisesti ajatellen en voinut olla eri mieltä valmennusjohdon kanssa, kyseisen erikoiskentän pelaajilla oli usealla vyöllään nuorisomaaotteluita, joten mistään heppoisesta yv-vitjasta ei voinut puhua. Virnistelevä Tuomas Pärssinen totesi että koossa on ketju joka tulee kentältä pois keskialoituksen kautta.

Tuomaksella ei ole tapana puhua palturia, eikä hän niin tehnyt tälläkään kertaa. Kun erikoisvitjan jälkeen normaali ykköskenttä meni kentälle ajassa 41.05, lähti peli käyntiin keskialoituksella. Sablesin pelaaja oli karannut kahden miehen alivoimatilanteessa läpiajoon ja viimeistely oli kieltämättä taitava, Tuomas Kantolalle ei jätetty tilanteessa hirveästi sanan sijaa. Tuomas kertoi pelin jälkeen keskustelleensa vastustajan pelaajan kanssa aiheesta ja ilmeisesti JäHin jossain määrin hasardi yv-peli oli otettu huomioon ja tarkoituksena oli hakea läpiajoja, joita Sables oli saanut kauden avauspelissä lukuisia. Ymmärrän täysin vastustajan taktiikan, JäHi on tilastojen valossa heikoimmillaan pelatessaan ylivoimaa. En tiedä masensiko alivoimamaali joukkueen, mutta hieman tuntui että kotijoukkueelle tuli jonkinlainen kollektiivinen ulospuhallus, ja Sables vei voiton helpohkosti kaunistellen loppunumerot lopulta 2-6:een. Vaikka ottelu oli kahden erän jälkeen tasan 2-2, niin kovin lähellä voittoa JäHi ei todellisuudessa ollut, niin ylivoimainen Sables oli lopulta viimeisessä erässä. Niin masentava kuin tappio olikin, niin seuraava peli tulisi nopeasti vastaan, kun kiekko putoaisi jäähän sunnuntaina Parkanossa jo kello puoli kolme iltapäivällä.

Sunnuntai, PK-83 vs JäHi

Sunnuntaina aamulla enemmän tai vähemmän nuutuneet JäHiläiset raahautuivat kuka mistäkin hallille, jossa odotti bussikuljetus Parkanoon. Rosteri oli todella kapea, kymmenen kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Itse olen pelannut JäHissä niin kauan, että näitä pelejä on osunut kohdalle jo monia, mutta valmentaja Matias Jääskeläinen ei muistanut pelanneensa JäHissä ikinä näin pienellä kokoonpanolla. Sinänsä kapea kokoonpano on ollut joskus jopa etu, kun on täytynyt säästää energiaa ja yrittää pelata normaalia järkevämmin. Parkanossa odotti itselleni uusi kokemus, liigapeleistä tuttu alkushow jossa halli on muutamaa spotti-valoa lukuunottamatta pimeänä, ja taustalla soi joku miehekäs rock-veisu. Parkanossa musiikiksi oli valittu Pirates of Caribbean -elokuvista tuttu mahtipontinen tunnusbiisi, joka kyllä jossain mielessä istui hyvin tuohonkin tarkoitukseen, vaikka Parkano aika kaukana Karibiasta onkin, niin etäisyyden kuin henkisen ilmapiirinkin suhteen.

Itse ottelun alku oli taas käsittämättömän murheellinen JäHille. Peli oli kotijoukkueelle 2-0 ajassa 00.29 kahden JäHin emämunauksen jälkeen. Tätä ei millään voi selittää miehistön kapeudella, kyllä siinä oli enemmän kyse jostain muusta. Tässä alkaa vähitellen jo miettimään olisiko JäHin aika kysellä Pertti "Veltto" Virtasta henkiseksi valmentajaksi. Mies oli 90-luvulla käytännössä pitkälti se tekijä joka nosti Tampereen Ilveksen keväällä 1998 finaaleihin asti. Kotijoukkueen salama-alun jälkeen peli jossain määrin tasoittui, mutta 3-0 -osuma nähtiin jo ennen erän puoliväliä yhdestä niistä monista ylivoimahyökkäyksistä mitä JäHi PK-83:lle tarjoili. En edelleenkään tiedä mitä muiden JäHiläisten päässä liikkui, mutta omalta kohdaltani voin todeta että olisin mieluummin ollut melkein missä tahansa muualla kuin kiekkokaukalossa, niin vaikealta homma tuntui.

Toisessa erässä JäHin koomailu jatkui ja kotijoukkue teki kaksi osumaa lisää. JäHille tarjottiin erässä kaksi ylivoimaa, joista toisesta vierasjoukkue onnistui lopulta rikkomaan kuparisen. Artturi Koskela pelasi kiekon Parkanon maalivahdista katsoen vasemmalle puolelle Matti Kinnarille, jonka lyöntilaukauksen Henry Vähä-Ruohola ohjasi verkon perukoille. Osuma syntyi aivan erän viime sekunneilla. Kolmanteen erään lähdettiin siis tilanteesta 5-1.

Neljän maalin johto ei kolmosdivisioonassa ole mitenkään turvallinen, ja kun Artturi Koskela viimeisteli tarkalla rannelaukauksella Arto Mannisen ja Matias Jääskeläisen syötöstä JäHin toisen maalin, oli JäHin vaihtopenkillä jonkinlaista toivonkipinää eeppisestä noususta. Toivo kuitenkin sammui muutaman minuutin kuluttua Parkanon kuudenteen maaliin, jälleen yhdestä lukuisista ylivoimahyökkäyksistä. Loppuerä pelattiin pois ilman sen suurempaa taistelua. Lopussa nähtiin vielä erittäin ikävä episodi, kun kotijoukkueen pelaaja laukoi kiekon useita sekunteja päätössummerin soitua kohti JäHin maalilla torjunutta Tuomas Kantolaa, joka ei enää odottanut laukausta. Kiekko osui Tuomasta suoraan solisluuhun, jossa todettiin myöhemmin murtuma. PK-83:n pelaaja sai tilanteesta ansaitun ottelurangaistuksen, ja JäHissä tietysti toivotaan Tuomaksen nopeaa tervehtymistä takaisin pelikuntoon. Kevään peliaikataulusta tai lohkojaosta ei ole vielä lopullista tietoa, mutta näillä näkymin JäHin pelit jatkuvat tammikuun alussa ylemmän kolmosdivisioonan alemmassa jatkosarjassa.

JäHin loppusijoitus alkusarjassa oli viides. Joukkue pelasi monta hyvää ottelua, mutta kyllä tämä alkusarjan viimeinen viikonloppu jätti hieman karvaan maun suuhun, ainakin henkilökohtaisesti. Mutta turha tappioita on sen enempää jäädä märehtimään, keväällä on edessä uusia pelejä ja uusia mahdollisuuksia pelata paremmin. Uskon että JäHiltä ei ole vielä nähty kauden 2017-2018 osalta parasta peliä.