Syksy 2017 on ollut JäHin joukkueelle murheellista aikaa loukkaantumisten suhteen. Juuso Lahtisen polvi meni rikki viime kauden avauspelissä, eikä ole vieläkään kunnossa. Jukka Laiho loukkaantui kauden ensimmäisessä pelissä, mutta on jo palannut tositoimiin. Aleksanteri Nuppula loukkasi ranteensa vakavasti lokakuun lopussa. Harri Saarinen lähes tuhosi Henry Vähä-Ruoholan jalan treeneissä räjähtävällä lyöntilaukauksella. Henri Ahokas viilsi pahasti kätensä suorittaessaan remontointitoimenpiteitä. Jussi Nykänen on kehittänyt mystisen tenniskyynärpään tuntemattomasta syystä. Ja nyt kaiken kukkuraksi JäHin monivuotinen ykkösvahti ja ehkäpä isoin tähti Ville Kivimäki hajotti ranteensa niin pahasti, että kausi 2017-2018 on Villen osalta ohi. Listaa voisi varmaan jatkaa, mutta tuostakin jo näette millaisen loukkaantumiskurimuksen otteessa joukkue on syksyn tarponut. Heikkohermoisimmat haluaisivat varmasti painaa jo paniikkinappulaa, mutta JäHin nettitoimitus päätti lähestyä joukkueen sisäpiiriä ja kysellä missä mennään.

Ensimmäisenä toimitus soitti viime viikonloppuna Uplakers 2 -pelin lähes yksin ratkoneelle Petri Niemelle. Petri on JäHin monivuotinen profiilipuolustaja, alakerran Herra ja Hidalgo, ja monella tavalla myös puolustuksen isä-hahmo. Tämän lisäksi Petri on lukenut mies, ja kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Mutta annetaan Petrille puheenvuoro sen pidemmittä löpinöittä.


Toimitus: Petri, ensinnäkin onnittelut sunnuntain uroteoista. Kaksi komeaa maaliasi upotti käytännössä Uplakers 2:n Ylöjärvellä. Kommentit tästä, yllätyitkö itse tehoillastasi?

Petri: En voi sanoa yllättyneeni, sillä teinhän jo peliä edeltävissä harjoituksissa kolme häkkiä Villen selän taakse. Kun vielä bongasin rosterissa ketjukavereinani hyvinkin samalla aaltopituudella seilaavien Jukka Laihon ja Harri Saarisen nimet, tiesin heti, että illasta tulee erityinen. Silloin kun kolme pelaajaa tulkitsee peliä täysin samalla lailla, tuloksena ei voi olla muuta kuin magiaa.

Ja onhan tätä täysosumaa valmisteltu jo kohta 20 vuotta, eli ei tässä nyt mistään yhden illan ihmeestä ollut kyse, vaan pitkäjänteisestä työstä ilta toisensa jälkeen. Muutamana kautena matkan varrella päätin ihan tarkoituksella olla tekemättä ollenkaan maaleja, jotta niitä "jäisi säästöön" oikeaa hetkeä varten. Nyt oli se oikea hetki ja oikeat ketjukaverit. Olisitko itse nämä lähtökohdat huomioon ottaen yllättynyt? Itse asiassa kakkosketjun dominointiin nähden tehot 2+1 ovat hieman alakanttiin, niiden olisi pitänyt olla ainakin 3+2.
 
Enkä tietenkään voi vähätellä uuden valmennusjohdon pelisilmää ja näkemystä, että olen kerrankin saanut luottoa ja näytönpaikkoja hyökkääjänä - tiedän kyllä, että maalinteon saloja ei opita yhdessä eikä kahdessa pelissä, tarvitaan ainakin kolme peliä alle. Tällaista luottoa en saanut osakseni esimerkiksi edellisen valmentajan aikakaudella, se saattoi hieman viivästyttää kypsymistäni.
 
Toimitus: JäHin sairastuvalla alkaa olla ruuhkaa nyt kun ykkösvahtikin on lasaretissa. Onko kausi nyt näkemyksesi mukaan menetetty?
 
Petri: Ei ole, JäHi on ennenkin paininut vastaavien ongelmien kanssa ja aina on pärjätty. Kevätkausi on perinteisesti ollut vahvempaa tekemistä kuin syksy ja nytkin sairastupa taitaa tyhjentyä merkittävästi joulutauon jälkeen. Jussihan (Seppänen) pelasi lauantaina JäHi-uransa parhaan ottelun, sen päälle on hyvä rakentaa valmentaja (Ville) Kuusisen suosimaa, entistä hyökkäävämpää pelisapluunaa.
 
Toimitus: Moni osoittaa syyttävää sormea loukkaantumisten suhteen fysiikkavalmentaja Matias Jääskeläisen suuntaan. Miten itse kokeneena pelaajana näet tilanteen?
 
Petri: Missään nimessä ei kenenkään pidä tästä Matiasta syyttämän! Kaikkihan me tiedämme, että Matiaksen näytöt fysiikkavalmennuksesta ovat seitinohuet. Jos siis joku erehtyy hänen neuvojaan noudattamaan ja päätyy loukkaantumaan, niin syy on vain ja ainoastaan kuulijassa. Jos ulkopuolisia syyllisiä pitää nimetä, niin esimerkiksi Henan tapauksessa syyttäisin lähinnä käsityön opettajaa ja Villen tapauksessa maalaisjärjenkäytön opettajaa. Nuppula saattoi kokemattomana ruukiena tehdä sen virheen, että noudatti Matiaksen neuvoa "unohtaa se turha kyynärvarren lihasten vahvistaminen" ja näin vastustajan luistin löysi tiensä liian helposti valtimoon asti - mutta tämä on tietysti ihan puhdasta spekulaatiota.
 
Itse luonnollisesti osaan jättää Matiaksen lihasmassaan, ketteryyteen ja nopeuskestävyyteen liittyvät ohjeet ihan omaan arvoonsa. Keskityn pääasiassa oppimaan joka harjoituksissa hänen esimerkkiään seuraten, että miten pelataan omilla vahvuuksillaan ja jätetään heikkoudet omaan arvoonsa. Nyt kun Matiaksen tähdittämä Hämeenlinnan ylivoimavideo löytyi arkistojen syövereistä, pidän huolen, että katson sen ennen jokaista matsia.
 
Toimitus: Kuka näkemyksesi mukaan pystyy hoitamaan JäHissä kakkosvahdin roolin? Siellä on pelikokemusta ainakin Ville Kuusisella ja Henri Ahokkaalla, itse olet ollut usein harjoituksissa maalissa ja toki ässänä hihassa Sami Järvensivu.
 
Petri: Jaa, tämä onkin kinkkisempi kysymys. Kuusisella ja Ahokkaalla on toki kokemusta tolppien välissä seisomisesta, mutta kovin hankala olisi Kuusisen johtaa peliä maalilta käsin. Ahokkaan osaamisesta kiekkojen poiminnassa minulla ei ole oman käden tietoa, mutta aika hurjia tarinoita olen kuullut. Lisäksi Henkkaa tarvitaan tervehdyttyään pitämään vastustajan pakkien ja omien hyökkääjien mielet nöyrinä ja päät alhaalla vastustajan maalin edessä, eli en uhraisi Henkkaa molariksi. Samia olisikin jo vähän ikävä ja siinä on meillä mies, joka kyllä hyvin tietää miltä ylänurkkaan suuntautuva lämäri näyttää vetäjän näkökulmasta. Uskoisin siis, että hänen olisi helppo nähdä tuollaiset jo etukäteen myös molarin näkökulmasta ja poimia kypsänä marjana joka kerta.
 
Enkä tietenkään itsekään kieltäydy, jos kutsu luukulle käy. Olen jo hieronut kauppaa Seppäsen vanhoista varusteista ja jos tarve vaatii, tori.fi:stä tai Jounilta (Anttila) Kiekkobussista saan varmasti halvat ja hyvät puuttuvat vermeet. Olisihan se komea tapa lopettaa JäHi-ura kakkosmaalivahtina!
 
 
Tiukkaa asiaa, mutta JäHin toimitus ei ikinä pohjaa reportaasejaan vain yhteen lähteeseen. Annetaan seuraavaksi puheenvuoro JäHin fysiikkavalmentaja Matias Jääskeläiselle. Punttisaleilla ja lenkkipoluilla on vihjailtu Matiaksen osuudesta loukkaantumisiin, mutta mitä mies itse sanoo tähän?
 
Toimitus: Matias, kaupungilla liikkuneiden ilkeämielisten juorujen mukaan olisit jollain tavalla syyllinen joukkueen loukkaantumissumaan. Miten vastaat näihin syytöksiin?
 
Matias: Jääkiekko on fyysinen peli. Siellä sattuu ja tapahtuu. Loukkaantumisista fysiikkavalmennuksen syyttäminen on väärin. Kaikille on jaettu omat ohjelmat kesälle mitä tehdään. Esimerkkinä Oliver (Schärer) noudatti omaansa ja paino tällä hetkellä 81 kg. Eikä ole loukkaantunut. Muuta kuin ranteesta, mikä on JäHiläiselle normaali vaiva. Myös olen teroittanut, että maalille on turha mennä jos kiekko ei ole jo siellä, näin kiekko ei tule nilkkaan. Ja remonttihommissa olen jopa vaatinut luottamaan niihin jotka ne hommat osaavat. Omatuntoni on puhdas tässä asiassa.
 
 
JäHin sisäpiiri on puhunut. En tiedä teistä muista, mutta itse en ole juurikaan viisaampi tämän artikkelin luettuani. Siinä mielessä tosin tämä ei juuri eroa suurimmasta osasta "uutisartikkeleista" mitä internetissä julkaistaan, mutta sen voin vakuuttaa että kyseessä ei ole valeuutinen, ainoastaan sisällöltään ohut ja esitykseltään epäkoherentti kertomus. Onko JäHi kriisissä ja paniikkinappula jo painettu pohjaan? Tullaanko loppukauden aikana todistamaan turpasaunaa toisensa jälkeen? Jääkiekko on siitä hieno peli, että se itsessään näyttää totuuden, ja seuraavaksi se nähdään viikon päästä sunnuntaina kun JäHi kohtaa Sentterissä AHKn.