JäHin pelillisesti vaikean syyskauden viimeinen ottelu miteltiin lauantaina Kaukajärven Sentterissä, vastaan luisteli hallitsevan Suomen mestarin veljesseura, HPK Icedogs. Aiemmin syksyllä Hämeenlinnassa JäHi piti kotijoukkuetta tiukoilla kaksi erää, mutta kolmannessa numerot repesivät 7-2:een kotijoukkueen iskettyä viimeiseen erään neljä maalia.

JäHi joutui heti ensimmäisen erän alkuun alivoimalle, mutta selvisi siitä ilman takaiskuja. Vierailijat iskivät kuitenkin ensimmäisen osumansa pian jäähyn päättymisen jälkeen. Tämän jälkeen Icedogs otti kaksi jäähyä, joista jälkimmäisestä JäHin ykkösketju rankaisi. Jouni Anttila antoi painavan kutinsa puhua viivalta koko nuoren vartalonsa tuottamalla voimalla, joka ei missään nimessä ole samalla tasolla kuin esimerkiksi kokeneella Kimmo Myllysellä, mutta kuitenkin sen verran painava ettei Icedogsin maalivahti saanut kutia hallintaansa, vaan Harri Saarinen lakaisi kiekon reboundista verkon perukoille. Viralliseen pöytäkirjaan maalintekijäksi merkittiin Jere Mäkelä, joka ilmeisesti teki tuomareihin fyysisellä presenssillään sen verran ison vaikutuksen, että tuomaristo päätteli Jeren osuman tekijäksi. No, kuten JäHin takavuosien legendaarinen valmentajavelho Petri Väisänen usein sanoi, vai oliko se kuitenkin HiHon legendaarinen valmentaja Timo Lehtonen, mutta jotenkin näin se meni: "Nämä menevät tuhannessa vuodessa tasan.". Enempää maaleja erässä ei nähty, vaikka etenkin JäHin maalilla tuttuun tapaan pelannut Ville Kivimäki aikamoisessa kiekkosateessa olikin.

Toisessakin erässä painopiste pysyi tukevasti JäHin päädyssä. Kotijoukkue tappoi yhden alivoiman erän alkuun, mutta ajassa 27:30 vierailijat siirtyivät 1-2 -johtoon. Pitkään Icedogs ei saanut johtoasemasta nauttia, kun JäHin ykkösketjun tulikuuma sentteri, Harri Saarinen, iski jälleen. Osuma kuvaa mielestäni Harrin parhaita ominaisuuksia, eli jäntevän vartalon tuottamaa voimallista atleettilämäriä. Tilanteessa Jouni Anttila käynnisti hyökkäyksen hänelle tyypilliseen tapaan sulavalla ja tarkalla syötöllä Jere Mäkelälle. Jere toi kiekon hyökkäysalueelle ja jätti sen siniviivan tuntumassa Harrille. Harri tarkasteli tilannetta hetken ja päätyi tuliseen lyöntilaukaukseen, joka oli niin voimallinen ettei Icedogsin maalivahti pystynyt sen liike-energiaa täysin pysäyttämään, vaan kiekko valui torjunnan läpi maalin perukoille. En osaa sanoa oliko tasatilanne pelitapahtumiin nähden oikeuteuttu, mutta tosiasia se joka tapauksessa oli. Tasoitusmaalin jälkeen JäHi tappoi jälleen alivoiman, mutta lopulta vierailijoiden painostus tuotti osuman, kun viivalta vahvan maskin takaa lähetetty rannelaukaus painui tolpan kautta sisään. Erän toiseksi viimeisellä minuutilla JäHikin pääsi ylivoimalle, ja kun Icedogs otti vielä viimeisellä minuutilla toisen jäähyn, tarkoitti se sitä, että kolmas erä alkaisi JäHin 5-3 -ylivoimapelillä.

Toisella erätauolla ottelussa pikkutakki päällä, tai no jos totta puhutaan, niin oranssissa HPK:n tai Tapparan väreissä, esiintynyt valmentaja Sami Niemenmaa juoni ylivoimakuviota, joka toisi JäHin tasoihin. En ole paras mies arvioimaan suunnitelmien strategista järkevyyttä, mutta jääkiekon sääntöjä muistellen mikä tahansa suunnitelma, joka päättyy oman joukkueen maalintekoon, on pakko olla riittävän hyvä. Ja juuri tälläinen suunnitelma Samilla oli. JäHin kopissa on vuosien varrella punottu monenlaista juonta, jotkut ovat päättyneet hyvin, toiset sitten vähän huonommin. Muutama vuosi takaperin samassa hallissa ottelu Nokian Sablesia vastaan oli toisella erätauolla tilanteessa 2-2, ja JäHille oli luvassa kolmannen erän alkuun 5-3 -ylivoimaa. Erätauolla kasaan loitsitun ylivoimaviisikon aivot ja sielu, Tuomas Pärssinen, lupasi että erikoiskenttä tulee vaihtoon vain keskialoituksen kautta, ja niin myös tapahtui. Valitettavasti vain maalintekoon oli pystynyt kahden miehen alivoimalla pelannut Sables, ei ylivoimainen JäHi.

Tällä kertaa vierailijat eivät sentään alivoimalla onnistuneet maalinteossa, mutta valitettavasti siihen ei pystynyt myöskään ylivoimalla kotijoukkue. Icedogs sen sijaan kasvatti johtoaan pian jäähyjen päättymisen jälkeen 2-4:ään, ja teki vielä kaksi maalia lisää ennen erän puoliväliä. JäHiltä tuntui jossain määrin puhti loppuvan, eikä joukkue päässyt oikeastaan koko erässä kunnollisiin maalintekotilanteisiin. Tässä mielessä ottelu muistutti jossain määrin Hämeenlinnassa pelattua peliä, siinäkin Icedogs meni kolmannessa erässä menojaan. Erän jälkimmäinen puolisko pelailtiin pois ilman lisäosumia, joten JäHin syyskausi päättyi 2-6 -tappioon.

JäHi pelasi alkusarjassa kaksitoista ottelua, joista tuloksena oli kaksi voittoa, yksi tasapeli, ja yhdeksän tappiota. Joukkueen valmentajan ja tärkeimmän kenttäpelaajan, Sami Niemenmaan, loukkaantumisen taakse voisi muu joukkue yrittää mennä piiloon, mutta niin hyvä pelaaja kuin Sami onkin, niin ei yhden miehen puuttuminen pitäisi olla JäHin kaltaiselle laatupelaajista koostuvalle nipulle ylitsekäymätön ongelma. Tosin pikkuhiljaa jopa allekirjoittaneen takaraivoon on alkanut hiipiä epäilys siitä, kuinka kova joukkue JäHi sitten lopulta onkaan. Nyt on kuitenkin puolitoista kautta otettu pääosin takkiin, joten minua paremmin tosiasiat tunnustava kirjoittaja voisi jo sanoa JäHin löytäneen oikean paikkansa sarjataulukon jumbosijalta. Itse en kuitenkaan menisi niin pitkälle, uskoni JäHiin on vielä vankkumaton. Joukkueessa on käyttämätöntä potentiaalia, ja useiden joukkuetta lähellä olevien tahojen mukaan peli on sujahtamassa uomiinsa, se vaan vaatii vielä vähän työtä, tai ehkä jonkinlaisia nekromaanisia taitoja?

JäHin kevään otteluohjelma on julkaistu, ja sarja alkaa lauantaina 11.1. kotiottelulla Ruoveden Seurakunnan Atleetteja vastaan. Uskon ja toivon, ja melkeinpä lupaan, että silloin kaukaloon hyppää sisuuntunut JäHi-lauma joka ei hyväksy ottelun lopputulokseksi mitään muuta kuin voittoa.