[Toim. huom.: tämä artikkeli oli tarkoitus julkaista jo ennen kauden alkua, mutta toimituksesta riippuvista syistä tämä saatiin maailmalle vasta nyt. Viivästyksestä huolimatta artikkelissa esitetyt faktat pätevät edelleen, näin ovat kauden ensimmäiset pelit vahvistaneet.]

----

Taannoinen JäHin Maailman suuri puolustajien parivertailu päättyi paitsi totaalisen ympäripyöreisiin tuloksiin, myös vihjailuun vastaavan maalivahtivertailun etäisestä mahdollisuudesta. Monista syistä johtuen tämä ei valitettavasti onnistunut vielä viime kaudella. Nyt, toimituksen istahtaessa mannertenväliselle lennolle kohti Amerikan Yhdysvaltain Lahtea (jonne voimme jäädä maanpakoon tarvittaessa), päätimme nostaa kissan vihdoin pöydälle tiedostaen täysin, että juuri ennen kauden 2018-2019 möykkyisen road tripin alkua tämä on äärimmäisen riskialtista.

Huomaathan JäHi-visan bonuskysymyksen artikkelin lopussa!

***

Vuosien varrella toimituksen testattavana on nähty pitkä lista toinen toistaan erikoisempia molarimalleja. Ville Nikkola, Jouni Jortikka, Toni Hopponen ynnä muut ovat nimiä, joiden dynaamista muotoilua ja toiminnan erityispiirteitä moni testaaja on päässyt ihastelemaan. Jokaisella näistä on ollut omat oikkunsa ja joillakin apulaitehihna on luistanut enemmän kuin toisilla, mutta kaikkien kanssa on selvitty III-divarin olosuhteissa varsin hyvin.

Edelliskauden maalivahtikolmikosta kaksi myytiin kesän aikana ja näiden tilalle talliin hankittiin yksi uusi kopittelija tyhjän tilan täytteeksi. Jussi Seppänen siirtyi hieman yllättäen jo tässä vaiheessa uraansa museorekisteriin Tuskahiki-Hockeyn riveihin ja Tuomas Kantola totesi, että rakkaan kilpailijan AHK:n vuotava öljypohja kaipaa kipeämmin tilkitsemistä kuin JäHin vastaava. Tallin nurkasta vapautunut tila täyttyi silti helposti, sillä uusi tulokas Tuomo Liukku on jotakuinkin yhtä pitkä, kuin kaksi edellä mainittua yhteensä.

Puolustajatestiä vastaavan parivertailun tekeminen olisi siis muutokset huomioiden hieman epäreilua. Onhan JäHin tallissa pitkään nököttänyt (mutta vain talvisin ulkoilutettu) Ville Kivimäki toimitukselle huomattavasti tutumpi tapaus kuin Tuomo. Päädyimmekin siis tällä kertaa poikkeuksellisesti yhdistämään kaksi erilaista testityyppiä samaan artikkeliin: Tuomon osalta otamme lyhyet ensityypit ensikoeajon merkeissä ja Villen kohdalla käymme läpi 60 000 laukauksen kestotestin alustavia tuloksia ja huomioita.

Kauden mittaan näemme tarkemmin, onko vanhassa vara parempi, vai onko hieman uudemman vuosimallin kohdalla kehitystyössä onnistuttu löytämään jotain erityisiä valtteja? Tässä maalivahtien niin sanotussa Golf-luokassa kehitys on totutusti hurjaa ja se mitä ennen on totuttu pitämään alempana keskiluokkana, lähestyy vuosi vuodelta ominaisuuksiltaan premium-luokkaa kaiken muun paitsi hintansa puolesta.

Ensikoeajo: Tuomo Liukku

Välittömästi koppiin istahdettaessa huomio kiinnittyy yhteen positiiviseen asiaan vuoden 1985 maalivahtisuunnittelussa: sisämelu on jo tuolloin saatu esimerkillisesti aisoihin, eikä yhtään ylimääräistä tai häiritsevää sivuääntä ole kuultavissa. Koeajoon lähtö sujuu siis rauhallisen seesteisesti. Kaikki tarvittavat varusteet ovat helposti ulottuvilla ja löytävät oikean paikkansa ilman, että asiaan tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota.

Jään päälle päästäessä ja vauhdin kasvaessa sama rauhallinen tunnelma säilyy ja torjuntatyöskentely on eleettömän varmaa. Sen kummemmin hitaat pörriäiset kuin tiukemmatkaan kudit eivät näytä tuottavan vaikeuksia alkulämmittelyssä. Tuomon ulkomitoista johtuen tilat ylä- ja alanurkissa ovat hieman totuttua pienemmät. Jokainen koeajomerkintöjä tehnyt testaaja totesi kuitenkin, että tähän kyllä tottuu. Sivuttaisliikkeellä on mahdollista löytää lisätilaa, mutta vähemmän kuin ehkä toivoisi.

Patjat kaatamalla muodostuu tasainen, yhtämittainen peitto tolpasta tolppaan. Tässä huomaa selkeästi millainen on maalivahti, joka on alusta asti suunniteltu moderniksi perhostyylin torjujaksi. Pienpeliosuudessa liike ja ote jäähän ovat moitteettomia ja harvoista takaiskuista palautuminen on esimerkillistä: koeajon aikana yhtään uutta mailaa ei tarvinnut käydä poimimassa varaosahyllystä ylärimaan katkenneen tilalle. Kiihtyvyysominaisuudet ovat siis rauhallisemman puoleiset, mikä on melko harvinaista tässä hintaluokassa.

Tuomo hankittiin JäHiin veljesseura Hiki-Hockeyn riveistä, mutta löytyypä omistushistoriasta merkintöjä myös Suomi-sarjan peleistä Heinolan Kiekon väreissä. Näiden merkintöjen osalta tulee kuitenkin olla sopivan skeptinen, sillä huoltokirjasta puuttuvat tiedot melkein kymmenen vuoden ajalta Heinolan ja Hiki-Hockeyn välisiltä vuosilta! Omistajahistoriaa selvitellessämme soittelimme myös Tuomon kanssa Hiki-Hockeyssa pelanneille joukkuekavereille, mutta edes täydellistä lähdesuojaa tarjoamalla emme saaneet ongittua kovin tarkkoja tietoja tapahtumista vuosien varrelta. Onkohan tässä tarkoituksella yritetty peitellä jotain hämärää, onko mittaria ruuvattu jossain välissä vähän reilumminkin?

Kaiken kaikkiaan merkit ovat kuitenkin lupaavat, emmekä usko, että suuria ikäviä yllätyksiä kauden aikana tulee ilmenemään.

60 000 laukauksen kestotesti: Ville Kivimäki

Villen kestotesti JäHin riveissä alkoi lyhyellä pyrähdyksellä jo vuonna 2002 ja lopullisen tuntuisesti vuonna 2005. Laskujemme mukaan, JäHin rautaisesta puolustuksesta huolimatta, 60 000 laukauksen rajapyykki mennee rikki aivan lähivuosina. Kestotestin alkutaipaleella oli vielä selkeästi nähtävissä 80-luvun alkupuolen maalivahtisuunnittelun vanhan koulukunnan pystytorjujan suuntaviivat, sekä tuolloisten huippumallien kuten Jukka Tammen, Markus Kettererin ja Jarmo Myllyksen vaikutus. Polvillaan käytiin vain, jos oli ehdottomasti pakko. Liukkuun verrattuna tämä on jopa hieman yllättävää, sillä ikäeroa malleilla on kuitenkin vain pari vuotta.

Matti Nykänen ei koskaan onnistunut vaihtamaan perinteisen kaunista tyyliään tuoreempaan V-tyyliin, mutta Villeä on vuosien varrella modattu torjuntatyylin (ja varsinkin varusteiden) osalta useampaan otteeseen varsin menestyksekkäästi. Vaikka pelkästään alustan osia vaihtamalla ei palloniveliä ikinä saada aivan samalla tavalla parantamaan geometriaansa, kuin perhostyyliin varta vasten suunnitelluissa versioissa, on lopputulos ollut kuitenkin erittäin hyvä ja eroa on asiaan vihkiytymättömän erittäin vaikea huomata.

Tuomon tapaan Villen pukukoppikäyttäytyminen on yleensä korostetun hillittyä ja rauhallista. Aavan jääkentän avautuessa eteen tilanne on kuitenkin täysin eri. Antti Tuiskun lainaaminen tyyliin "aina kun flippaan, peto on irti" saattaa olla pienoista liioittelua, mutta ei kuitenkaan kovin kaukana totuudesta. Kaikesta tekemisestä huokuu hurja vääntö, temperamentti ja tietynlainen armottomuus. Useimmiten tämä on hyvä juttu, mutta joskus hankalammissa mutkissa perä lähtee irti ja silloin ei ole juuri muuta tehtävissä, kuin laittaa vilkku osoittamaan kohti ojan pohjaa.

Kunhan tämän kaiken tiedostaa, pärjää Villen kanssa oikein hyvin, tilanteessa kuin tilanteessa. Pieni pakkanen tai tihkusade ei aiheuta hyytymistä, kuten ei myöskään Parkanon sikakatsomon mylvintä - useimmiten jopa päinvastoin. Lämmityslaite toimii erinomaisesti ja lämmittää tarvittaessa koko kopin. Kiihtyvyys nollasta sataan tapahtuu joskus silmänräpäyksessä, ja toisinaan taas kytkin luistaa tai jarrut laahaavat niin pahasti, että kävelyvauhtikin on työn takana. Ihmehän se olisi, jos 60 000 laukaukseen ei mahtuisi heikkojakin hetkiä, mutta yllättävän harvassa ne ovat olleet. Näin ollen luotettavuudesta annamme vakuuttavat 4,5/5 tähteä.

Luotettavuuteen vaikuttaa luonnollisesti todella paljon se, että huolloissa on käyty säännöllisesti ja esimerkiksi patjat on vaihdettu uusiin vähintään vuoden välein. Eihän kuluneilla ja löystyneillä patjoilla mitään voi saada kiinni. Muita kulutusosia on kirjanpitomme mukaan mennyt uusiksi vieläkin useammin - ilmeisesti toimivan räpylän löytäminen tuotti taannoin huomattaviakin vaikeuksia. Viime keväänä Ville vietti varikolla hieman pidemmän aikaa korvan kaarikäytävien hetkellisestä toimintahäiriöstä johtuen. Toimintahäiriö itsessään ei ollut vakava, mutta se johti totaaliseen pidon menetykseen hankalassa paikassa ja sitä myöden pajalle.

Mainittakoon vielä näin loppuun, että JäHin all-time pistepörssissä Ville löytyy sijalta 58, vain yhden pisteen illasta toiseen kolme leijonaa saalistavan Heikki Vaajasaaren perästä. Maali on vielä tekemättä, mutta eiköhän sekin sieltä vielä ehdi tulla ennen museorekisteriin siirtymistä.

Kiitämme:

- Luotettavuutta illasta ja vuodesta toiseen

- Joukkueen eteen tehtyä työtä

Moitimme:

- Emme uskalla moittia mitään, pelejä on vielä edessä

***

Ja sitten se luvattu bonuskysymys: mitä tekevät JäHin maalivahdit yhdessä suihkussa joka reenien jälkeen?

Vastauksia voi lisäillä tämän artikkelin yhteyteen JäHin Facebook-sivuilla, onnekkaalle voittajalle on tarjolla kausikortti kevätkauden 2019 kotipeleihin, sekä tietysti JäHi-tietäjän kunniamaininta! Joukkueen pelaajat eivät saa osallistua visailuun.