JM suuri parivertailu: vähän käytetyt puolustajat (10v / 100+ ottelua)

JäHi Fantasy Hockeyn pelaajat ja alasarjavalmentajat painivat usein saman ongelman parissa: käyttääkö vähät roposensa uutuuttaan kiiltävään nuoreen puolustajaan, vai saisiko samalle rahalle paremmin vastinetta hankkimalla vähän käytetyn ylivuotisen mallin? Entä minkä tyyppinen puolustaja olisi parempi: hieman raskaampi, mutta monikäyttöinen neliveto, vai sporttisempi, erityisesti kovaan ajoon suunniteltu versio? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyrimme löytämään vastauksia tässä kattavassa JäHin Maailman parivertailussa.

***

Tämänkertaiseen vertailuumme olisi ollut tarjolla monia hyviä ehdokkaita JäHin pakkimallistossa, mutta jollain sumealla logiikalla päädyimme valitsemaan kohteiksemme Tuomas Pärssisen ja Jari Viskarin. Molemmat aloittivat JäHissä yli 10 vuotta sitten ja ovat tahkonneet kakkos- ja kolmosdivaria päälle 100 ottelun verran. Jarilla on tietojemme mukaan divariuransa aikana ollut vain yksi omistaja, mutta Tuomas myytiin hetkeksi toiseen käyttöön muutama vuosi sitten. Maitojuna toi herran tietenkin kotiin melko pian.

Äkkikatsomalta moni varmasti ihmettelee, että miten ihmeessä näin eri tyyppisiä malleja voi luotettavasti vertailla keskenään. Ei olisi väärin puhua jopa kahdesta täysin eri puolustajasegmentistä, eli vähän kuin vertailisi lälläripyöriä ja oikeita moottoripyöriä toisiinsa. Meidän mielestämme yhtäläisyyksiä löytyy kuitenkin yllättävänkin paljon ja eri mallien ominaisuuksien tarkka arviointi antaa veikkaajille ja valmentajille hyvät aseet valittaessa kulloiseenkin pelitilanteeseen parhaiten sopivaa puolustajaa. Kuten totuttua, loppuarvostelun yhteydessä esitetyn pistetaulukon painotuksia muuttamalla on helppo saada haluamansa voittaja ja yhtä, kaikkiin tilanteisiin sopivaa puolustajaa ei ole olemassa.

Tausta tutuksi

Kummankin pelurin tuotekehittely on jotakuinkin luotettavien, mutta tarkistamattomien lähteiden mukaan alkanut alkukesästä vuonna 1983. Luonnollisesti huipputuotteiden suuntaviivat pyritään yleensä pitämään aluksi hyvin tiukasti kilpailijoilta salassa, joten aivan tarkkaa päivämäärää toteutuksen lähtölaukaukselle emme toimituksessa saaneet selville.

Tuomas Pärssinen työnnettiin ja vedettiin ulos kokoonpanohallista 16.3.1984 Tampereella, eli kyseessä on täysin kotimainen tuote. Tuntemattomaksi jääneestä syystä Tuomaksen ensiesittely tapahtui tuolloin niin sanotusti pelisilmä edellä. Kuten usein puolustajien kohdalla käy, tuotekehittelyä jatkettiin vielä muutaman vuoden ajan ennen vuoden 1989 ensirekisteröintiä Tampereen Tapparaan.

Jari Viskari on puolestaan uitettu Tampereelle harmaatuontina ohi virallisten maahantuontikanavien. Jarin äänimerkkiä testattiin ensimmäisen kerran 30.4.1984 Lohjan tuotantolaitoksella ja rekisterikilpi kiinnitettiin vasta vuonna 1990 Perttilän Dynamon riveissä, josta matka jatkui kuitenkin melko pian Lohjan Kisa-Veikkoihin. Sinänsä ulkopaikkakuntalaisuudesta ei ole merkittävää haittaa - faktahan on, että etelässä ulkojäitä suolataan ja hiekoitetaan huomattavasti vähemmän kuin Tampereella, joten putket ovat lohjalaisilla todennäköisesti paremmassa kunnossa.

Vuosituhannen lopun vaiheet ovat herrojen osalta hieman hämärän peitossa ja esimerkiksi edes yleensä erittäin luotettava Eurohockey.com ei osaa listata omistajia noilta vuosilta. Olisikohan käynyt niin, että pelurit ovat olleet vain satunnaisessa käytössä ja istuneet suurimman osan ajasta pölyttymässä käyttämättöminä penkin päässä? Kuten Eurohockey.comin tiedoista näkyy, on kummankin mallin valmistus jo virallisesti lopetettu - huhujen mukaan kaukoidässä tehdään kuitenkin edelleen halpakopioita. Emme myöskään kritiikittä luottaisi kuvissa esitettyihin pituus- ja painolukemiin.

       

Eurohockey.comin kertomaa - kuvia klikkaamalla lisätietoihin.

Kummankaan läpilyönti ei tapahtunut yhdessä yössä, vaan suuren yleisön kiinnostuksen kohteiksi puolustajat ovat nousseet vasta klassikkoiässä. Onneksi museorekisteröintiin on vielä joitakin vuosia aikaa, joten näistä pakeista on hyvällä hoidolla omistajilleen iloa vielä vuosiksi. Näillä kilometreillä alku- ja loppuveryttelyistä ei kuitenkaan parane tinkiä piirun vertaa.

Nykykunto ja varustelu

Kumpikin vertailumme puolustajista on säilynyt ikäisekseen hyvin, ei mainittavia kosmeettisia virheitä. Esimerkiksi hampaat ovat vielä alkuperäiset ja puhekin täysin ymmärrettävää. Näin kovassa viikottaisessa käytössä tämä ei suinkaan ole aina itsestäänselvyys. Lähempi tarkastelu osoitti selvästi, että kausihuolloissa ei ole tyydytty käyttämään halpoja tarvikeosia, vaan hyllystä on kurkoteltu vain ja ainoastaan parasta valmistajan alkuperäistä materiaalia kuluneen tilalle.

Auringon UV-säteily tai lukuisat ohrapirtelöt eivät myöskään ole mainittavasti haalistaneet ulkopintaa, pientä luonnollista patinoitumista lukuunottamatta. Mallien design on kestänyt hyvin aikaa, eikä ole ollenkaan itsestään selvää, että moderni malli miellyttäisi silmää enemmän.

Vuosi 2008 vai 2017? Hankala sanoa. Sopivat eväät pitävät ulkokuoren kiiltävänä.

Näiden pakkien varustus on kovin keskivertoa ja hienoudet loistavat poissaolollaan. Kummankin osalta lisävarustelistalta on aikanaan ruksittu oikeastaan vain yksi tavanomaisesta poikkeava ominaisuus. Viskarin erikoisuus on harvinainen vastamelujärjestelmä. Tämä mahdollistaa huutamisen pää punaisena tuomarille ilman, että kukaan kuulee pihahdustakaan. Järjestelmän tarkoituksena on suojella katsomossa istuvia perheen pienimpiä, jotka eivät vielä osaa lukea huulilta. Vaimennuksen ansiosta Jari on myös joskus selvinnyt nätisti ilman käytöskymppiä.

Pärssisen kohdalla kyseessä on 80-luvulla laajasti koekäytössä ollut lämärinestojärjestelmä, joka ilmeisesti suunniteltiin suojelemaan maskissa olevia hyökkääjiä. Nykyään harva hyökääjä JäHissä eksyy maalille edes vahingossa, joten varuste on pitkälti turha. Järjestelmä toimii siten, että liike lähtee lämärimäisenä tai puolilämärimäisenä taaksevetona, mutta kääntyy viime hetkellä lättysyötöksi takatolpalle.

Koska lämäri on olennainen osa puolustujan arsenaalia, yritimme parhaamme mukaan järjestää koetilanteen, jossa olisimme voineet vertailla puolustajiemme lyöntilaukauksia. Siksipä pyysimme huollossa poistamaan Pärssisen lämärinestojärjestelmän väliaikaisesti käytöstä. Huollon mukaan tällöin on kuitenkin vaarana, että koko puolustaja menee rikki, joten testaaminen jäi sikseen. Ehdimmekin jo unohtaa koko asian, kunnes osuimme juttusille JäHin pitkäaikaisen fanin, Aimo Niitin kanssa.

Aimo kertoi uskomattoman tarinan häntä kohdanneesta satumaisesta onnenkantamoisesta: Aimo oli kerran lähes kymmenen vuotta sitten päässyt todistamaan järjestelmän toimintahäiriötä, jonka vuoksi Pärssisen lämäri ei ollutkaan vaihtunut lättysyötöksi! Tarinansa vakuudeksi Aimo esitteli alla olevaa kuvaa, joka hänen tietääkseen on ainoa laatuaan. Aimo kertoi, kuinka oli kuullut huhuja, että peliä edeltävissä harjoituksissa Tuomaksella oli ollut ongelmia saada hämylämäriä pysähtymään ajoissa. Niinpä Aimo viritteli tuolinsa ja telezoominsa Sentterin katsomon roskakoriin, voidakseen salakuvata Tuomasta seuraavassa kotiottelussa herkästi säikkyvän kohteen häiriintymättä. Passissa istuminen selkeästi todella kannatti, niin makea helmi filmille tarttui!

Valokuvaharvinaisuus vasemmalla: Tuomas Pärssinen virittelemässä lämäriä, joka myös jatkui lämärinä. Oikealla vertailun vuoksi hämylämäri: ilmeestä on mahdoton lukea etukäteen kumman liikkeen Tuomas aikoo lopulta suorittaa.

Suoritusarvot ja sisämelu

Lähtökohtaisesti voitanee olettaa, että näin kokeneilla pelureilla ei ole merkittäviä ongelmia luistelun perusteiden hallinnassa. Emme siis tuhlanneet aikaa testaamalla etu- ja takaperinluistelua, emmekä kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Kaarreluisteluun olisi ehkä voinut tarttua, mutta sen onnistuminen samalla lailla joka kerta tuntuu olevan niin tuurista kiinni, että tasapuolisen testitilanteen järjestäminen olisi ollut turhan hankalaa.

Kolmosdivarin tason ja tempon noustessa vuosi vuodelta olikin kiinnostavinta tutkia, miten pelaajilta luonnistuu paineen alta pois pelaaminen. Jotta puolustajamme eivät olisi päässeet liian helpolla, simuloimme tilannetta, jossa kaksi vastustajan karvaajaa roikkuu hihoissa ja kiekko pitäisi saada tuotua niin sanotusti jalalla pois puolustusalueelta mahdollisimman nopeasti. Mittaustulokset on esitetty oheisessa taulukossa.

Kiihdytysajat 0 - 10 km/h ja 10 - 15 km/h automaattivaihteiston D-asennolla, kahden vastustajan kuormalla.

Kuten taulukko osoittaa, Viskarin suurempi huipputeho auttaa miestä alussa ja varsinkin puhtaalla jäällä. Nopeuden kasvaessa ja erityisesti jään huonontuessa Pärssisen korkeampi vääntömomentti pääsee oikeuksiinsa ja tilanne tasoittuu. Ulkojäillä emme saaneet Pärssistä millään kiihtymään haluttuun loppunopeuteen, mutta tälle löytyi looginen selitys: Tuomaksen mukaan ulkojäät on tarkoitetty höntsäilyyn, siellä ei missään olosuhteisessa vedetä täysillä. Mallikas suoritus kaiken kaikkiaan molemmilta, vasta usean toiston jälkeen väsymys aiheutti kiekonmenetyksiä ennen siniviivaa.

Toinen valmentajien erityisesti tarkkailema ominaisuus on luonnollisesti pelaajan teho-painosuhde. Koska aivan tarkkaa kuivapainoa ei kummastakaan ole saatavilla, pystyimme laskemaan vain suuntaa-antavan arvion. Uskoisimme tulosten kuitenkin olevan hyvin linjassa todellisuuden kanssa. Jari on pelannut JäHin riveissä tähän mennessä 189 ottelua ja tehnyt niissä 114 pistettä, joten hänen teho-painosuhteensa on kunnioitettavat 1,15 pistettä / 100 kg / peli. Tuomaksella JäHi-otteluita on takanaan 69 kappaletta ja niissä 35 pistettä, jolloin tuloksena on 0,58 pistettä / 100 kg / peli. Huutosyöttöjen määrää ei ole huomioitu laskuissa.

Pelaajien aiheuttamaa sisämelua tutkittaessa desibelimittari vahvistaa sen, minkä korvakin kuulee: äänenvoimakkuus on sopivalla tasolla ja sävy on pehmeä, kireät taajuudet ja huonot vitsit loistavat poissaolollaan. Viskarin avatessa suunsa puheen kuulee selkeästi pukukopin toiselle reunalle, mutta vieressäkään ei tarvitse istua Peltorit päässä. Tuomas puolestaan on yleensä melko hiljaa, paitsi jos varavaravalmentajan kuvioissa on selkeästi huomauttamisen varaa - silloin vastalauseet ovat kyllä ytimekkäät. Jari tarttuu hanakasti positiivisiin asioihin, Tuomas yleensä jättää positiivisuudet täysin huomiotta ja kaikenlainen pelikaverin julkinen tsemppaus on hänen mielestään suorastaan myötähäpeällistä.

Alusta ja voimansiirto

Koska kumpikin mallikappale on aikansa huipputuote, ovat molempien alusta ja jousitus luonnollisesti edelleen kuosissaan. Luistinten tuenta on toteutettu melko perinteisellä rakenteella: ylempi ja alempi tukivarsi, joiden maksimaalinen liikkuvuus on varmistettu sopiviin kohtiin sijoitetuilla pallo- ja sarananivelillä. Niveliä rasitettaessa niistä kuuluu hienoista rahinaa, mutta nivelpussit ovat onneksi kulutustavaraa ja näin ollen helposti vaihdettavissa. Kokonaisuuden kruunaa luistinten sitominen perinteiseen tyyliin siten, että läppä tulee polvarin päälle.

Reisi- ja sääriluun välinen sarananivel taipuu hieman vanhahtavasti vain yhteen suuntaan, mistä on etua eteenpäin- ja takaperinluistelussa, mutta jonkin verran haittaa nopeissa käännöksissä. Vuonna 1984 ei vielä tunnettu tietokoneavusteista suunnittelua, jonka myötä nykypuolustajien polviniveliin on mahdollista toteuttaa parempi kompromissi etenemiskyvyn ja liikehdinnän suhteen.

Sporttisemman Viskarin jousituskomponentit ovat selkeästi kevyempää tekoa ja viritetty nopeaa etenemistä silmällä pitäen. Viskarin aika kuuluisan Nürnburgin kaukalon (Nürnburgrink) ympäri onkin useita sekunteja Pärssisen aikaa nopeampi. Katumaasturiluokan Pärssisen painopiste on melko paljon korkeammalla, mikä on johtanut väistämättä siihen, että Pärssisen ylempää tukivartta vakauttava suuri pakaralihas (musculus gluteus maximus) on rakennettu selkeästi Viskarin vastaavaa järeämmäksi. Kuten myöhemmin nähdään, tämä on ollut erittäin hyvä ratkaisu tämän tyyppiseen puolustajaan.

Voimansiirrosta molemmilta löytyy automaattivaihteistostaan aikakauteen tyypilliset neljä vaihdetta eteen ja yksi taakse. Luonnollisesti tarjolla on myös yksi ylivaihde (traktoreista tuttu "loikkarivaihde"), jonka tarkoituksena on mahdollistaa karkuun yrittävän hyökkääjän nappaaminen yhdellä nopealla potkulla tiukasti virveliin. Tämä vaihde on kummallakin jo hieman kulunut, johtuen luultavasti vuosi toisensa jälkeen lisääntyvästä virvelöintitarpeesta. Viskarin nelosvaihde on välitetty pidemmäksi kuin Pärssisellä, mahdollistaen korkean matkanopeuden helpon ylläpidon. Pärssisellä taas ykkönen ja kakkonen ovat niin sanottuja ryömintävaihteita, joten vauhtiin pääseminen ottaa aikansa.

Ääritilannekäyttäytyminen

Testasimme puolustajien ääritilannekäyttäymistä monin eri tavoin. Aluksi pystytimme kaukalon kulmaan keilaradan, jossa tarkoituksena oli ensin väistää tuomaria ja palata sitten omalle kaistalle. Radan lopussa piti vielä lanata vastustajan hyökkääjä laidassa. Kuten arvata saattaa, kovaan ajoon suunniteltu Viskari läpäisi radan vaikeuksitta. Isoksi pelaajaksi suunnanvaihdokset sujuvat jouhevasti ja laidassa ei kestä aikaakaan kun hyökkääjä kolahtaa pleksiin ja tipahtaa hanurilleen. Ajonvakautusjärjestelmän ei missään vaiheessa tarvitse puuttua peliin kovin agressiivisesti - tällaisessa pelitilanteessa Jari on kuin kotonaan.

Tuomaskin selviää radasta kunnialla, mutta hieman eri tyylillä. Tuomaksen korkeampi massakeskipiste aiheuttaa väistössä lievän kallistuksen oikealle, minkä vuoksi perä pyrkii kääntymään sivulle ja vasen tassu irtoamaan jäästä. Aiemmin mainittu suuri pakaralihas on onneksi ajan tasalla ja painaa väkisin oikean luistimen tiukasti jäähän palauttaen koko paketin omalle kaistalleen pienen heilahduksen saattelemana. Tilanne pysyy koko ajan selkeästi hallinnassa, eikä missään kohtaa ole vaaraa A-Mersumaimesta katolleen päätymisestä. Heilahdus ei todennäköisesti edes näy lehtereille asti, mutta suurnopeuskameramme hidastuskuvasta kaikki nyanssit ja pelipöksyn liikkeet näkyvät selvästi. Radan lopussa Pärssinen pysäyttää hyökkääjän varmasti, mutta paljon lempeämmin kuin Jari. Hyökkääjälle ei kuitenkaan jää epäselväksi, että hän pysyi luistimillaan vain siksi, että Tuomas ei yksinkertaisesti viitsinyt kolata kovempaa.

Tilannetta yritettiin vielä jatkaa siten, että puolustaja kuljettaisi kiekon mahdollisimman suoraviivaisesti punaviivalle, jonka jälkeen toimittaisi kiekon rumpuun. Jarille tämä ei ollut mikään ongelma, mutta useista yrityksistä huolimatta emme saaneet Tuomasta kulkemaan suoraan, saatika luopumaan kiekosta punaisella. Ongelmaa luvattiin tutkia seuraavassa huollossa, mutta valitettavasti tämä osio ei siis tuottanut vertailukelpoista dataa.

Lopuksi simuloimme vielä toisenlaista ääritilannetta kiihkeän ottelun kolmannen erän muodossa, JäHin johtaessa maalilla. Tuomaksen peliin tämä ei aiheuta mainittavaa muutosta tempossa tai intensiteetissä, vaan suoritukset ovat edelleen tasavarmoja ja vaikeasti ennustettavia. Syötön jääminen matkalle tai mylläkkä oman maalin edessä ei juuri miestä heilauta. Jari puolestaan kuorii rauhallisen ulkokuorensa ja alkaa agitoimaan kaikkea, mikä liikkuu. Vaarana tietysti on, että Jarin oma peli kärsii yhtä paljon kuin vastustajan, joten tätä ominaisuutta valmentajien tulee käyttää varoen. Lisäksi ohjekirjan varo-ohjeisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää siltä varalta, että varoventtiili pettää ja pannu keittää yli - onneksi tätä ei satu usein.

Kiekonhallintajärjestelmä ja erikoistilanteet

Näiden ominaisuuksien testaaminen harjoitusolosuhteissa on hieman hankalaa, sillä vauhti on hiljaisempi ja kiekon hallinta huomattavasti helpompaa kuin sarjapeleissä. Niinpä kuljimme pelaajien matkassa lähes kolmen ottelun ajan seuraten heidän suoriutumistaan tositilanteissa.

Kiekonhallintajärjestelmä on Pärssisellä viritetty huipuunsa ja ylimääräistä vispausta on havaittavissa kaikissa nopeuksissa. Tämän osa-alueen testeissä Tuomas on elementissään, eikä tilanne karkaa käsistä missään vaiheessa. Erikoistilanteista Tuomakselle sopii ylivoima selkeästi paremmin, koska hänen näkökenttänsä on laaja kypärän visiirin pysytellessä otsalla poissa tieltä. Samoin edellä läpikäyty hämylämäri-lättysyöttö-yhdistelmä tekee erityisesti ylivoimapelissä tuhojaan, jos vain pelikaverit osaavat sijoittua oikein.

Jarinkin kiekonhallinta on kiitettävää, mutta huomattavasti suoraviivaisempaa. Nopeuden kasvaessa näkökenttä tunnetusti kaventuu, mutta toisaaalta maisema vaihtuu ja ylivoimapelissä kiekko saapuu hyökkäysalueelle ilman ylimääräisiä piruetteja. Ylänurkkalämärit viivalta eivät ole mikään harvinaisuus. Alivoimapelissä Jari on kuin atomiydintä kiertävä elektroni: samanaikaisesti läsnä kaikkialla, eikä yhtään missään.

Yhteenveto

Kuten vertailumme selkeästi osoittaa, vähän käytetty puolustaja on täysin varteenotettava vaihtoehto nuoren ja innokkaan puolustajan sijasta. Sadan ottelun tienoilla puolustajan sisäänajo on hädin tuskin suoritettu, mutta pahimmat lastentaudit ja hazardikuviot ovat jo hioutuneet pois. Ärhäkän ämpyilyn sijaan tarjolla on luotettavaa ja pääosin rauhallista kyytiä. Vanha harhaluulo, että vain nuoret pelaajat ovat muokattavissa haluttuun muottiin ei pidä paikkaansa, vaan nimenomaan kokenut pelaaja osaa soveltaa annettuja parametreja parhaiten. Ainakin nyt vertailluilla pakeilla on huoletonta käyttöikää vielä vuosiksi, kunhan nestetasapainosta huolehditaan säännöllisesti.

Lopuksi vielä pienenä kuriositeettina mainittakoon viime kesänä sattunut hauska tapaus, kun Boston Dynamics -niminen robotteja valmistava yhtiö vieraili tutustumassa Tuomaksen suorittamaan Parkour-tyyliseen kesäharjoitteluun. Yhtiön tavoitteena oli ottaa mallia kehitteillä olevan robottinsa liikehdintään, mutta kuten aivan videon lopussa nähdään, hieman on vielä matkaa notkean luomutuotteen täydelliseen matkimiseen.

Seuraavassa numerossa tutustummekin sitten tarkemmin pisterohmujen sielunelämään otsikolla "Jääskeläinen ja Porhjoismäki - lavat vastakkain". Toimitukseltamme usein kyseillään myös hyökkäävän puolustajan ja puolustavan hyökkääjän vertailua, sekä tietenkin maalivahtien parivertailua. Valitettavasti toimittajiemme itsesuojeluvaisto estää heitä tarttumasta varsinkin tähän viimeksimainittuun aiheeseen.

Loppuarvostelu

Mielivaltaisen vertailumme voittajaksi häviävän pienellä marginaalilla nousee Jari Viskari. Tuomaksen kompastuskiveksi muodustuvat kärpäsen surinaa korvissani muistuttava sisämelu, sekä suorituskyky huippukierroksilla. Kuten sanottua, kategorioiden painoarvoja sopivasti muuttamalla tulos voisi olla päinvastainenkin.